Wild wild west

Eli terveisiä villistä lännestä, tai oikeastaan luoteesta. Viisi viikoa takana Ecurie Groussardin tiimissä. Jos joskus kuvittelin Masschaelin aikoina tekeväni paljon töitä, niin nykyiseen verrattuna olin vuoden kylpylähotelli- lomalla. Ensimmäisen viikon jälkeen olin valmis pakkaamaan tavarat takaisin pahvilaatikoihin ja varaamaan Saksan lautan Suomeen. Nyt kun pahimman alkushokin yli on päästy on villilänsi alkanut tuntua kodilta.

Pinteleiden ja hevosten killotustuotteiden paratiisista tulevan oli alkuun rankkaa totutella siihen, että hevosia ei ensinnäkään  koskaan harjata olivat ne kuinka likaisia tahansa. Miksi? Ei ole aikaa. Tai korkeintaan raveihin lähdettäessä Ensimmäisinä päivinä kollega- pojat joutuivat tuon tuosta tulla repimään suihkun tai harjan uuden kokelaan kädestä, " Ei, ei älä turhaan nää vaivaa!". Ja melko pian meni allekirjoittaneellekin jakeluun, että 110 (huom, noin) hevosen yrityksessä on parasta oppia priorisoimaan tekemisiään jos haluaa että työpäivä päättyy edes yhdeksältä illalla.

Työtehokkuuden maksimointia

Mayennen maakunnassa luoteis-Ranskassa sijaitseva Ecurie Groussard edustaa perinteistä ranskalaistallia parhaimmillaan.Tai pahimmillaan, miltä kannalta nyt asiaa haluaa tarkastella. Minua varoiteltiin jo etukäteen, että helpolla et tule siellä pääsemään. Varoitukset eivät ole osoittautuneet vitseiksi ja edelleenkinsaa  kuulla raskaita huokauksia mainitessaan alan ihmisille työnantajansa nimen. Mutta kaikesta huolimatta voisin sanoa olevan enemmän kuin tyytyväinen valintaani ja nauttivani työstäni, ainakin useimmiten.

Maisemia

Hevosia meiltä löytyy joka paikasta ja kaikenlaista sorttia. Kilpahevosia, siitostammoja, varsoja kaikkia ikäluokkia, joutohevosia, mitä vain kysytään. Suurin osa hevosista asuu ulkona tarhoissa läpi vuoden ja lisäksi tiluksilta löytyy 20 hevosen "talli" ja 15 ulkokarsinaa. Tarhojen lukumäärästä en ole edelleenkään täysin varma, mutta olen päässyt laskuissani ainakin kolmeenkymmeneenviiteen. Hevoset on pääasiassa niitä aitoja ranskalaisia. Voit kuljettaa vaikka kymmenen kappaletta yhdellä kertaa ulos, mutta kärryillä tai satulassa saa usein olla kielikeskellä suuta, naama punaisena ja hauikset kasvavat päivä päivältä. Viiteen viikkoon mahtuu myös muutamat rodeoratsastus ottelut joiden häviäjä on on kavunnut ylös hiekasta nenä vinossa verta vuotaen. Sekä yksi  ilmalento kärryiltä viikonlopun vapaalla olleen iloisen tamman tarkasti tähdättyjen takakaviojen seurauksena.

Taistelutoveri Azur

Tallin kaikkien hevosten joukosta löytyy tällä hetkellä kaksi montétähteä, viisivuotias Udayama sekä kolmevuotias herrasmies Ander Man. Ander Man voitti jo viime vuoden puolella Vincennesin montédebyytissään ja uusi pienen tauon jälkeen voittonsa viime viikolla samalla estradilla. Udayama on juossut talven ja kevään aikana kovissa semiclassic montélähdöissä niin ikään tasaisen kovalla menestyksellä. Semiclassic-lähtöjä voisi ehkä jollain tavalla havainnollistaa vertaamalla Suomen hopeanivisioonasarjaan, ja todeta siihen samaan että näistä kahdesta ei voida edes puhua samassa lauseessa :). Molemmat hevoset ovat tallin ainoita, joiden jalkojen savihoitoihin sallitaan käyttää muuten kallisarvoisen tehokasta työaikaa.

Tyttö sinä olet tähti

Mademoiselle Heikkinen pääsi niin ikään satulaan heti viikon koeajan jälkeen. Sen jälkeen on tullut ajettua kilpaa tasaisen tappavaan tahtiin kerran viikossa, ja yhtä tasaisesti vain ja ainoastaan sitä väärää askellajia. Osasta suorituksista voi syyttää hevosten huonoutta, ratsastajan hauistreenin puutetta ja huonoa tuuria. Jos joku muistaa joskus käyneensä Porissa sellaisen montératsastajan kanssa joka huonosti mennen lähdön jälkeen, heittelee tavaroita, haukkuu itseään ja hevosta eikä lopeta kiukuttelua kun vasta kun Forssan ABC:n Hesburgerissa, niin se henkilö on tullut tutuksi myös täällä Ranskassa. Ainakin viimeisimmän koitoksen jälkeen eräissä nurmiraveissa, joissa Mlle Heikkisen ratsu ei suostunut lähtemään voltista, pysähtyi lähdössä kaikkien eteen, ei suostunut kehotuksista huolimatta etenemään ja sitten lopulta laukkasi jokaiseen kaarteeseen. Ja kun sitten lähdön jälkeen  Mlle Heikkinen kuulutettiin tuomariston puhutteluun ja määrättiin neljän päivän ajokieltoon. 

Päivän parhaita hetkiä

Onneksi on kultaisia työkavereita jotka ymmärtää. Käskee kilometri raviradalta poistumisen jälkeen lopettaa valittamisen, iskee keksipaketin käteen ja sanoo että ensi kerralla se menee paremmin. Joskus täytyy ilmeisesti käydä kunnolla siellä pohjalla jotta voisi aloittaa taas ylöspäin kapuamisen.. Tie täällä Ranskassa on aina ollut kivinen, eikä se matkanvarrella sen helpommin kuljettavaksi ole muutunut.Sen karaistamana jatketaan yrittämistä. Ensi kerralla kerron kuinka valmennetaan kivenkovia, kaiken kestäviä ranskalaishevosia ja erityisesti kovista kovimpia hevosmiehiä.