Kipukynnys, kuinka sitä nostetaan sekä univelan maksusuunnitelma.

Belgia, Mons

Päädyin pitkästä aikaa blogisivulleni ja viimeisin merkintä päivämäärä aiheutti pienen säikähdyksen. Eihän kuukausi, tai vähän ylikin, ole voinut mennä näin nopeasti! Mutta niin, aika rientää, varsinkin täällä tuntuu että tunteja on liian vähän ja seuraava sunnuntai saapuu kun luulet vielä eläväsi maanantaita.

Sanna teippaa haavoja ennen treenejä

Pikakelaus lähihistoriaan. Toukokuun lopulla Riikosen Sanna Suomesta saapui meille treenaamaan muutamaksi viikoksi. Sannan saapumispäivänä Love Youlainen Thank You love otti hienon voiton lähiradalla Gourna-en-Brayssä oppilaslähdössä ja voittoja on tullut varsinkin montélähdöistä  kuukauden aikana muutenkin aika mukavasti! Sanna antoi reippaalla asenteellaan vähän lisäpuhtia allekirjoittaneenkin treenaamiseen ja täällä muistellaan vieläkin millaisella suomalaisella sisulla tämä tyttö on varustettu. Sannan läsnäolon aikana tallimme henkilöstön olisi voinut siirtää suoraan terveyskeskuksen odotusaulaan jonottamaan. Philippen polvi reistaili pahemman kerran ja M. Masschaele kuljeskeli ympäriinsä polvisuojan ja kolme painoputsia jalassaan. Sanna ratsasati ensimmäisenä päivä polvet ja sääret niin verille ettei täällä ole sellaista aikaisemmin nähty. Itse puolestani jäin samoihin aikoihin  hevosen ja aitapuun tallaamaksi hevosia tarhatessa ja käsi oli poissa pelistä pari viikkoa. Reilu viikko sitten otin asian puheeksi työterveyslääkäri käynnillä ja lääkärini epäili ranne- ja kämmenluiden murtumaa, ".. mutta ei asialle oikein enää voi oikein tehdä mitään. Ensi kerralla kannattaisi mennä heti tapaturman jälkeen lääkäriin". Niin mutta kun meidän eläinlääkäri sanoi että haavasprayta haavaan ja Ekyflogyliä turvotukseen, niin kyllä se siitä!

Anna kenen kanssa oot ottanut nyrkkeilymatsia?

Käsi on tätä nykyään kuitenkin kutakuinkin kunnossa. Nyt kuitenkin tiedän mitä on kipu ja kuinka sen kanssa eletään.Philippellä oli pahimman käden invaliidivaiheen aikana natsivaihde päällä ja voin kertoa että pieni maitohappohiki reisissä ei ole enää mitään verrattuna siihen kun yrität pidellä painavaa hevosta ja tuntuu siltä kun joku hakkaisi samaan aikaan sarjatulella puukolla käteen ja vieressä huudetaan kuinka kädet ei ole taaskaan tarpeeksi alhaalla. Pieni kämmen murtuma ei vedä vertoja sille, että maestro on aikanaan kilpaillut murtuneella sääriluulla ja ties millä vaivoilla, joten allekirjoittaneet oli vaan parasta vetää ylimääräinen kerros wetrappia käteen ja järjestää vahva lääkitys. Mutta kuten Sanna visiitillään totesi optimistisesti " Onneksi täältä Ranskasta saa ainakin tehokkaita kipulääkkeitä!"

Quentin testaa uutta montéhevosta, taka-alalla Anna ja toinen uusi montétykki

Tätä nykyään käsi on kutakuinkin käyttökelpoinen. Hevosen selkään hyppääminen ei oikein vielä onnistu ihan niin kuin ennen jos ollenkaan, mutta muuten taannoinen onnettomuus ei enää haittaa elämistä. Viime kuulle mahtui pari starttiakin Belgiassa, kolmossija lääkehuuruissa ja viimeksi ajettu lähtö päätyi häiriöstä laukkaan ensimmäisellä takasuoralla.Ratsuna molemmilla kerroilla luottokisakumppanini Thebaide.

Voitokas Quibus Amiensissä

Quibus kilpaili eilen montélähdössä Quentinin kanssa. Koko lähtö oli ihan kamalaa katsottavaa ja päätyi viimeisessä kurvissa laukkaan ja hylkäykseen. Quibus ei ollut tällä kertaa ihan täysin oma itsensä ja Philippe vahvisti tänä aamuna omat epäilykseni : " Quibuksella ei nyt ole kaikki ihan hyvin ja epäilen että lähtö meni huonosti koska Quentin vihaa sitä hevosta". Onneksi pomoni on sentään sen verran viisas että ymmärtää herkkäsieluisten hevoset ajatusmaailmaa!

Sopu sijaa tekee. Tai toisin sanoen kissat ovat vallanneet Hallon pedin.

Parin viikon päästä odottaa lyhyt loma Suomessa .Kasvanut viha herätyskelloa kohtaa viittaanee siihen että pieni irtiotto  saattaa olla ihan paikallaan. Viimeisen Suomen visiitin jälkeen takana on yksi kokonainen vapaapäivä ja muuten viikonloput ovat menneet aika lailla renkaiden päällä tai Belgiassa auttamassa Philippen äitiä tai kilpailemassa. Vaikka pääosin nautin siitä mitä teen, mutta joskus täytyy myöntää että mielessä pyörii vain yksi unelma ja se on nukkua yksi päivä putkeen. Onneksi tämä unelma on kuitenkin mahdollista toteuttaa ja vielä melko hyvinkin pian . Vaikka lomani tulee alkamaan Vermon ravien ranskalaisessa illassa, vierailuni päätarkoitus on kuitenkin tällä kertaa ihanan romanttinen. Yksi parhaimmista ystävistäni nimmitäin astuu vihille heinäkuisena viikonloppuna, enkä itsekään lennä Helsinkiin tällä kertaa yksin ;).

Eksynyt jockey ja ihme dieetti

Maailman komein norjalainen, Gary Victor

Elämäni on tuntunut viime aikoina jotenkin turhan tasaiselta ja vaikeuksittomalta ollaakseen omani. Onneksi ranskalainen byrokratia sekä eilinen päivä ovat suistaneet asiat jälleen oikeille raiteilleen. Nyt tiedän miltä tuntuu ajaa 300km harhaan, käydä kolme kertaa päivän aikana Brysselissä ja myöhästyä startista.

Lauantai-aamuna käänsin auton nokan jälleen kohti Belgiaa. Philippen äidillä oli Tongeren ravi-illassa kolme hevosta startilla. Illan saldona oli Oillet de Phensin kolmossija kärrylähdössä, yksi ei mitään mainittavaa ja Thebaiden nelossija montelähdössä. Tamma oli kehittynyt viikossa ihan huikeasti ja en valehtele jos sanon, että lähtö olisi ollut meidän heiniä jos en olisi missannut starttia. Hitaalle lähtijälle liian tiukka käännös ja varmistelut, että pysytään ravilla antoivat vähän liikaa etumatkaa kavereille. Sain Philippe äidiltä mokastani pienen puhuttelun, " Muista aina että hyvä startti on jo puoli lähtöä!", Francine Masschaele korosti. Se on kyllä täysin totta joka sana. Jatkossa aijon hioa siis parempaa kyynärpää taktiikkaa lähtötilanteessa.

Sunnuntaina-aamuna olin suunnitellut tarkkaan hyvää lähtötaktiikkaa, jota ei koskaan sitten sinä päivänä ainakaan tarvinnut ottaa käyttöön. Waregemin ravirata, jossa kahden hevosen oli tarkoitus kilpailla sijaitsee melkein Ranskan ja Belgian  rajalla. Niinpä Philippen äiti otti hevoset kyytiin hevosautoon ja minä hyppäsin henkilöauton kyytiin, jotta minun ei olisi tarvinnut enää illalla koukata hakemaan autoa kotiin. Sain suurpiirteiset suulliset ajo-ohjeet sekä navigaattorin mukaan, joiden avulla minun oli tarkoitus löytää perille määränpäähän. Navigaattori laahusti kuitenkin jostain syystä viitisen kilometriä reittiä jäljessä ja niinpä päätin vaientaa ärsyttävän naisäänen, painoin kaasua ja mietin itsevarmasti " kyllähän mä sinne ihan helposti löydän ilmankin, kohti Brysseliä!".

Ensimmäinen moka tapahtui kun ajoin vahingossa kymmenisen kilometriä ohi käännöksestä ( josta olisi ollut raviradalle noin 30km), soitin Philippen äidille ja tapahtui jokin väärinymmärrys joka vei minut takaisin Brysseliin. Kun Brysselin keskustan kyltit alkoivat uhkaavasti lähestyä, kurvasin huoltoasemalle kysymään ajo-ohjeita. Huoltoaseman poika neuvoi vain ajamaan suoraan kohti " Luik"- nimistä paikkaa ja n.40km jälkeen  katselemaan "Waregem-"- kylttejä. Kuulostaa aivan liian helpolta, eikö?

Siispä Fian Volvon nokka kohti "Luikkia" ja kovaa. Neljänkymmenen viiden kilometrin jälkeen aloin epäillä sijaintiani, koska ohitse vilissyt huoltoasema oli erehdyttävästi muistuttanut sitä jossa olin alkutaipaleella käynyt tankkaamassa. Siispä taas soitto Madame Masschaelille, " Siis missä päin sä olet? Luik? Se on flaamiksi " Liège! Se kaupunki joka on ihan meidän naapurissa, tee äkkiä u-käännös!". Olin siis sadan kilometrin päässä määränpäästä ja starttiin oli aikaa tunti ja viisitoista minuuttia.

Waregem

Kun auto oli suunnattu taas oikeaan ilman suuntaan, en valehtelematta ole ikinä varmaan ole istunut itse ajamassani autossa sellaisissa kyydeissä. Yksi käännös Brysselissä meni siinä vauhdissa vahingossa vielä ohi, mutta onneksi pian oltiin taas oikeilla raiteilla. En tiedä miten, mutta jotenkin onnistuin vihdoinkin löytämään keskellä Waregemin kaupunkia sijaitsevan raviradan 20 minuuttia ennen lähtöä.  Ylipuhuin porttimiehet päästämään minut henkilöautolla tallialueella ja kurvasin auton hevospakumme viereen. Olo oli hetken jopa jollain tavalla helpottunut, kunnes kolmekymmenta sekunta myöhemmin sain nyrkin iskun vasten kasvoja " sä et pääse enää ajamaan, jockey on jo vaihdettu, tai voithan sä yrittää ylipuhua tuomaristoa".

Olisin halunnut jäädä siihen paikkaan istumaan ja itkemään, mutta jotenkin kasasin itseni ja lähdin minua sijaistavan jockey-pojan kanssa tuomariston puheille. Pieni toivo eli vielä siinä vaiheessa, mutta kymmenisen minuutin odottelun jälkeen sain viimeisen "ei-käy-liian-myöhäistä"-tuomion tuomaristolta. Tämän kuultuani kysyin jockey-pojalta, missä on lähin veski sijaitsi.Miesten pukuhuoneen vessanpytyllä en enää voinut mitään, vaan annoin pettymyksen kyynelten virrata.

 Kun olin aikani nyyhkyttänyt lukitun vessanoven takana keräsin itseni ja noloudekseni huomasin että ystävällinen jockey oli kokoajan odottanut minua oven ulkopuolella. Oli enää myöhäistä yritellä peitellä mitään, ja tunsin itseni todelliseksi idiootiksi, kun toinen joutui vielä viisi minuutia ennen omaa  starttiaan lohduttelemaan itse päivänsä pilannutta sankaria.

Lähtöhuumaa huhtikuulta

Montélähdössä Pacific ei ollut kuitenkaan sinä päivänä parhaimmillaan. Arvelimme, että lämmin ja kostea keli ei oikein palvellut hengitysongelmaista. Hevosen huono suoritus harmitti, mutta sisimmässäni mietin, että jollain tavalla huono tulos ei ainakaan enää entisestään syventänyt kurjuuttani.

Kotimatka sujui onneksi kuitenkin hyvin. Matkalla vaihdettiin kuulumisia muilta raviradoilta ja kahden laukkatuloksen lisäksi talliimme oli tullut voitto norjalaisen Gary Victorin ja Quentinin kanssa sekä kakkosija Rico del Solilla toisella raviradalla kärrylähdössä. Illalla kävimme juhlistamassa tätä vielä olueilla ja onnekseni minäkin sain surkeasta päivästäni leikkimielisen " miten sun startti menikään tänään, anna" kuittailuin lisäksi ihan aitoa myötätuntoakin.

Minkälaisia papereita tarvitaan vielä lisäksi Ranskan valtion ja raviurheilun keskusjärjestön osalta oppilaslisenssin hankitaan on liian pitkä tarina kerrottavaksi. Kaiken piti olla jo kunnossa, kunnes maanantai aamupäivä sai taas niin surullisia juonenkäänteitä paperibyrokratian osalta, että tarinan päähenkilö joutui  vielä vähän itkeskelemään hevosaitauksen katoksen nurkassa. Onneksi tarhassa ollut ainut hevonen Éolienne-Tuulimylly tarjosi mitä parhainta terapiaa, vaikka hetkellä jolloin päätin pyydystää tamman tarhasta suunnittelin lähinnä itsemurhaa. Philippe huusi vielä tallinsuulta " pidennä nyt edes vielä jalustimia, jos et muista niin, se on ihan kaistapää". Kuitenkin kun joutui keskittymään jokaisella lihas- ja aistisolulla hevoseen, omat murheet unohtuivat ja tammakin oli tällä kertaa suhteellisen asiallisessa mielentilassa.

Ja sitten vielä pikaisesti siitä ihme dieetistä! Vihdoinkin, kuukausien taistelujen ja epätoivoisten hetkien jälkeen olen saavuttanut ihannepainoni ( jota en tosin tässä yhteydessä aio paljastaa). Ne joiden mielessä pyörii tällä hetkellä vähintäänkin anoreksia tai bulimia- epäilyjä tai porkkanan kuvia, voivat viimeistään seuraavien kappaleen lopussa rauhoittua. Hoikistumiseen ei sittenkään tarvita karppaamista tai itsensä nälkiinnyttämistä tai mikä pahinta, totaalikieltäytymistä jäätelöstä ja muista ihmisarvoisen elämän herkuista!

Kuten useat terveysartikkelit kertovat, kaikki lähtee kunnollisesta aamiaisesta. Ja itseasissa ( kuten ystävältäni Katrilta olen oppinut) mahdollisuuksien salliessa aamupaloja kannattaa syödä itseasiassa kaksi. Monta kuukautta täällä sujui urhoollisesti taistellessa tallille joka aamu tuotavien tuoreiden croisanntien ja suklaacroisanttien houkutuksia vastaan.Ssitä vastoin raahasin kaupasta näkkäreitä, jotka maun perusteella olisi voinut myös korvata pahvin palasilla sekä rasvattomia jugurtteja, joiden makua ja koostumusta en enää halua edes muistella. Tämä aika on nyt ohi, ja aloitan aamuni paljon onnellisempana oikean ranskalaisen aamiasen ansiosta. Ja kuten jo mainitsin sitä paremmin jaksaa jos tämän aamiaisen ehtii toistamaan kahdesti aamun aikana.

Lounasaikaan on yleensä niin nälkä, että on pakko syödä niin paljon kuin jaksaa ja vielä kun on jo ihan täynnä niin kaiken päälle on saatava jotain hyvää, mikä tarkoittaa yleensä jäätelöä, suklaavaukkaita tai muutamaa lusikallista nutellaa suoraan purkista. Joskus tasapainotan jälkiruoka osuutta syömällä vain salaattia, mutta se tarkoittaa myös sitä että silloin ensiksi mainittua voi syödä enemmän.

Ihmedieetin kiellettyiksi tai vain pakon edessä syötäviksi ruoiksi olen päättänyt patongin ja muun vaalean leivän, karkit, suklaan, sipsit sekä ranskalaiset. Joskus, kuten raveissa ei ole kuitenkaan usein muuta tarjolla kuin patonkeja ja vain patonkeja, jolloin on pakko tehdä kompromisseja jos ei halua kuolla nälkään tai kantaa hedelmäkoria mukanaan.

Ihmedieetillä on siis suotavaa myös syödä hedelmiä, ja parhaimpina päivinä ravimatkoillakin saattaa kulua vain viinirypäleitä, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Aamun ja päivän herkuttelun vastapainoksi olen yrittänyt vähentää iltojen sohvasyöntiä ja illallisella pyrin siihen ettei lautseni muistuttaisi enää rekkamiehen annosta. Illallisen voi myös hyvin korvata parilla lasillisella punaviiniä ja puolella litralla jäätelöä. Sitä paitsi jäätelö on terveellistä, koska se sisältää D-vitamiinia joka vahvistaa luita. Ettäs tiedätte.

Toivottavasti nämä neuvot tuovat helpotusta muidenkin kuin omaan elämääni. Ja ihan totta, vaikka olen kärvistellyt jos jonkinlaisista greippidieeteistä herkkulakkoihin ja syönyt viikon salaattia, ei ole ikinä syntynyt sellaista tulosta kun nyt. Kun yllä kerrottuun ruokavalioon lisätään vielä vähän säännöllistä liikuntaa, niin takaan kilojen karisemisen ja nopean rantakunnon kesälle 2012!

Työmatkailua Belgiaan

Pacific North hiittisuoralla

Viime lauantaina, monen mutkan kautta istuin taas hevosauton ratissa kilpamatkalla Belgiaan. Mikään ei tälläkään kertaa ollut mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Philippen piti nimittäin alunperin itse ratsastaa Belgiassa, Tongeren raviradalla "Thebaide" nimistä tammaa. Päivää aikaisemmin Philippe kuitenkin muisti, että oli lupautunut samalle iltapäivälle ohjastamaan Amiensin raviradalle ja mahdollisesti myös illalla Metallican konserttiin Stade de Francelle. Näin ollen oli muutettava suunnitelmaa.

Thebaide kotikarsinassa

 Päiväni alkoi loistavasti, kun musersin karsinanovea sulkiessa sormeni suureksi ja siniseksi. Kun karavaani kahden hevosen kuormalla oli saatu tien päälle, ensimmäisellä tankkausreissulla hevosauto ei suostunut puoleentoista tuntiin käynnistymään. Matkalla kävin viemässä yhden hevosen Philippen ystävän tallille ja lopulta, melkoisen myöhässä, pääsin perille Belgiaan Philippen äidin luokse. Ennen lähtöä Francine Masschaele pyysi, että olisin vienyt vielä yhden oriin laitumelle. Naisten olemassaolon ihanuuden juuri ymmärtänyt nelivuotias Uberino päättikin juosta tervehtimään naapurilaitumen tammaa ja varsaa ja sain ylimääräisen puolituntia juosta kyseisen nuoren miehen  perässä.

Yleensäkin raviradalle pääseminen lopulta tuntui jotenkin epäuskottavalta. Olin varma, että päivä päättyy vielä siihen että tyttöä viedään viisi kierrosta kiitolaukkaa Philippen kotiyleisön edessä. Olimme muutamaa päivää aikaisemmin käyneet Philippen ja Francinen kanssa hiittaamassa hevosia kyseselle radalla ja Thebaide ei montéhiitissa ollut se päivän ravivarma.

Pacific North kuivattelee pesun jälkeen

Päivä sai kuitenkin yllättävän käänteen, kuin viimeiset kolme lähtöään laukannut vihainen-Thebaide yllätti toden teolla kolmossijalla. Odotin koko startin ajan, että milloinkohan tämä laukkaa ja olin melkoisen häkeltynyt kun maalipaalulla ei näkynyt kuin kaksi kilpakumppania horisontissa ( tai oikeastaan aika paljon lähempänä). Saanen mainita, että myöskään itse Eric Raffin tai Frank Nivard eivät ole yltäneet tammalla 5.sijaa korkeammalle, ja tässä yhteydessä ei sovi tarkastella niinkään millaisissa olosuhteissa nämä lähdöt on ajettu.

Vaikka mielessäni juhlin mitallisijaani shamppanja virraten, oli sunnuntaina taas palattava arkeen. Aamulla autoin Philippen äidin tallilla aamutoimissa ja kävin ratsastamassa pari hevosta, ennen kuin oli  taas lähdettävä ravireissulle, tällä kertaa Ranskan puolelle Arrasin raviradalle komean Succes D'Arin kanssa. Tämäkään matka ei sujunut aivan vihellellen. Navigaattori alkoi elää matkalla omaa elämäänsä ja Mr. Masschaelin puhelin karttapalvelu ajattivat jos jonkin kerran harhaa ennen määränpään löytämistä. Soitin jo lähes kiukusta itkien Fialle, etten ikinä löydä sinne raveihin, kun yhtäkkiä kuin tyhjästä edessäni oli kyltti " Hippodrome".

Succes nappasi niin ikään nurmiradalla kolmossijan omistajansa Manu Segoulin kanssa amatöörilähdössä. Raveihin olivat saapuneet myös suomalaisvahvistukset Eeva ja Tuija, jotka olivat torstaina saapuneet Ranskaan aktiivihevoslomalle.Eeva ja Tuija olivat tutustumassa Ranskan raviurheilun sekä meidän tallimme saloihin tiistai-iltapäivään saakka. Ja eihän tähän kaikkeen voi muuta kuin ihastua :)

Oiellet de Phens & Up Chancen Gm

Viikonloppuna olisi jälleen tiedossa työvaihto Belgiaan. Philippe innostui niin meidän menestyksestä Thebaiden kanssa, joten lauantaina palaamme tamman kanssa rikospaikalle. Sunnuntaina ratsastan puolestaan Waregemin raviradalle Belgiassa ns. avoimessa montélähdössä " Pacific North"-nimistä ruunaa ( jonka korvat esiintyvät useissa otoksissa tämän blogi-kirjoituksen yhteydessä). Pacific on kunnossa ollessaan rehti menijä, jonka ennätys hipoo kolmeatoista ja tilille on kertynyt lähes 200.000 voittosummaa. Pieniä voitto-odotuksiakian saattaa olla ilmassa, mikäli hengitys-ongelmat eivät vaivaa. Lisäksi kapuloita rattaisiin saattaa lyödä molemmissa lähdöissä samasta voltista lähtevä  belgialainen cowboy, joka on ottanut tehtäväkseen osaltani keilamatsin ottamisen, jossei lähtötilanteessa niin viimeistään ensimmäisessä kaarteessa.

Belgiassa ei sääntöjen suhteen olla turhan tarkkoja, ja yleensä joku saa tippua kärryiltä ( tahi satulasta)  ennenkuin kilpailukieltoa irtoaa. Naureskelimme Philippen kanssa, että myöskään painorajojen suhteen ei ole olemassa varsinaista logiikkaa, Mlle A. Heikkinen on ratsastanut ( vapaiden painojen lisäksi) 65 kilolla, 60 kilolla, lauantaina 65 kilolla ja sunnuntaina 55 kiloisena, eikä keskusjärjestössäkään tiedetty että mistä tämä johtuu. Harmi että Philippe onnistui laskemaan tuota sunnuntain kilomäärää, tällä kertaa viikonlopun ohjelmaan ei siis tule kuulumaan Belgian kuuluja ranskalaisia ja suklaata!




 Tour d' Avennes á la celle                    
                                                     
  

Yhteiset vaatteet

Meidän tallin tiimille on yhteisöllisen asumisen lisäksi se ettei kenelläkään käytännössä ole ikiomia vaatteita.Tai oli joskus, mutta hyvin pian vaatteistasi tulee osa yhteishyödyllistä kierrätystä En oikein tiedä miten tämä vaihdanta todellisuudessa tapahtuu tai kuka lienee siihen pääsyyllinen. On kuitenkin päiviä jolloin Philippen tapaa aamulla pukeutuneena Fian housuihin, Annan villasukkiin, Fian villapaitaan, Annan takkiin, Annan lippikseen, Erican ( joka palasi jo kuukausi sitten Ruotsiin) liilakukalliseen huiviin, mutta omiin kenkiin kuitenkin. Monena aamuna olen kuitenkin  kironnut, kuinka ne 36-kokoiset crocksit ovat taas lähteneet kävelemään 42-kokoisissa jaloissa.

Alusvaatteet olemme saaneet pidettyä kukin henkilökohtaisessa käytössä ( tai onneksi minä ainakin), mutta kaiken muun sukista lähtien voit nähdä kenen tahansa "perheen jäsenen päällä". Valitettavasti talon miehet, joilla on erityistä taipumusta unohtaa miltä oman vaatekaapin sisältö näyttää, ovat hyvin pieni kokoisia. Tämä lisää riskiä sille, etä Fian ja Annan vaatteet eivät ole turvassa edes siitä syystä, että ne olisivat liian pieniä.

Unique Quick

Toisaalta on reilua, kun kukaan ei nipota tavaroiden lainaamisesta, josta hyötyvät kaikki vuorollaan. Joskus kuitenkin kun kiireessä ei meinaa löytyä raveihin lähtiessä juuri sitä takkia tai jos kisakassin pakkaaminen tökkii, kun puolet tavaroista on harhateillä, joka osoittautuu kuukauden päästä Mr.Masschaelin BMW:n takakontiksi, joutuu joskus hetkittäin näkemään punaista.

Sitten aiheissa vähäpätöisempiin, kuten Ranskan kriteriumiin, " Criteruim des 4 ans", joka ajettiin viime lauantaina Vincennesissä. Vaatimatonta 120 000 ykköspalkintoa oli tavoittelemassa 17 maan huippuihin kuuluvaa nelivuotiasta. Voiton vei menestysputkeaan jatkava Frank Leblanc, itse ohjastamallaan  ja valmentamallaan " Unique Quickilla". Unique Quick notkaisi loppusuoralla hallittuun johtoon ja voitto irtosi lopulta lukemilla 12,9. Franck Leblancilla on tältä vuodelta ansaittuna jo toinenkin suurkilpailu voitto, kun sen valmennettava Quif de Villeneuve voitti montén vuoden arvostetuimman kilpailun, Prix de Cornulierin tammikuun lopussa.

Quif Villeneuve & Yvonne Lebourgeois

Meidän oma kisaviikonloppu tuotti vaihtelevaa menestystä. Bihorel- lés-Rouenissa kilpailleet Tina des Champs ja Quibus tuottivat molemmat pienoisen pettymyksen, mutta La Capellessa amatöörilähdössä kilpaillut Annan toinen silmäterä Sapphir Merite otti voiton amatöörilähössä omistajansa Manun ohjastamana. Quibus lähti tällä kertaa matkaan laukalla, ja menetti pelinsä oikeastaan jo siinä. Quentin sanoi lähdön jälkeen, että hevonen oli ollut muutenkin jotenkin kumman vaisu. Itse olen puolestani jo pitkään epäillyt, että tämän parivaljakon henkilökemioissa on pieniä hankauksia. Quentin ratsastaa muuten kadehtittavan täydellisellä tyylillä, mutta sekään ei auta jos ei osaa lukea herkkäsieluisen hevosen mieltä. :)

Huomenna olisi tiedossa vuoden ensimmäiset nurmiravit Chalons-en-Champagnessa kahden hevosen miehityksellä. Sunnuntaina Organdi kilpailee Philppen kanssa Oslo Grand Prix ravien montélähdössä. Vastus on tällä kertaa entistäkin jäätävämpi, kun mukana on Finlandia montén voittajan, Prince de Montfortin lisäksi vielä lähes voittamaton "Hot Tub", sekä  kolmas ranskalaishevonen " Nico". Lisäksi mukana ovat myös pahat vastustajat norjalaishevonen " Moon Dreamer" sekä ruotsalainen " Carbo Cake".

quibus<3

Kotikatsomo pitää kuitenkin Oggelle peukkuja ja lyötynä ei matkaan lähdetä. Kotonakin luvassa on kilometrien täytteinen viikonloppu, ja niin lauantai kuin sunnuntaikin vietetään jossain päin Ranskaa ja ehkäpä käväistään Belgiassakin. Perjantaina saamme lisäksi muutamaksi päiväksi vieraaksemme pari kappaletta pitkänlinjan montéaktiiveja Suomesta!

Sapphir<3

Pieni mainos!

Olen joillekin jo maininnutkin täällä meidän maakunnassamme valmistettavista "uutuus" ohjista. Uudet tuplaohjat ovat perinteisistä ohjista poiketen kumiset ja niissä on pieniä "nyppylöitä". Ohjia valmistaa pieni valjaskauppias täällä luoteis-Ranskassa. Ensimmäiset ohjat tulivat meille kokeilumielessä testiin pari kuukautta sitten ja valjaskauppias nimesi ohjat  välittömästi : " les rênes à la Masschaele ".

Prototyypistä poiketen tämä malli muistuttaa väriltään enemmän perinteisiä ohjia ja lisäksi ohjat ovat jopa vähän ohuemmat kuin kankaiset sisarensa. Olemme käytössä todenneet ohjat erittäin toimiviksi.Erityisesti ohjille painavilla hevosilla ohjat ovat todella hyvät, koska ne antavat paremman pidon kuin kankaiset. Uudet ohjat ovat mielestäni erityisesti oiva vaihtoehto tuplaohjiin siirryttäessä.

Mikäli joku Suomessa on kiinnostunut hankkimaan ohjia, onnistuu se minun kauttani ottamalla yhteyttä sähköpostilla joka löytyy profiilistani tai vaihtoehtoisesti facebookin kautta. Ohjien hinta on tällä hetkellä 140 e/ pari. Ohjat on mahdollista toimittaa postin kautta tai vaihtoehtoisesti suomalaisten vierailijoiden mukana.

Rakkautta. rakkautta vain

" Kun ensimmäistä kertaa kohdattiin, ajattelin, että eihän siitä mitään voi tulla. Ethän ollut edes kovin komea, käytöksesi oli niin moukkamaista, että kipu sai minut melkein kyyneliin. Toivoin vain,  että lähtisit pois. Siitä päivästä lähtien, joka päivä olit kuitenkin siellä, silmieni edessä. Yhä useammin jouduimme tekemisiin toistemme kanssa, ja jotenkin aloin pitää siitä. Viimeistään silloin kun sitten vihdoin sinut lähetettiin pois aloin kaivata sinua kotiin sellaisella tunteella mitä kai rakkaudeksi kutsutaan."

Pieni Romeo & Julia- tarina Ranskasta, joka on syntynyt minun, ja hevosen nimeltä Quibus välille. Quibus on 8-vuotias, omasta mielestäni tallimme komein ja herttaisin nuori mies. Kuten alun romanttinen katkelma kertoo, Quibuksen luonto ei ole täysin ongelmaton ja siksi jostain syystä tallimme muu henkilökunta ei jaa tunnepaloani tähän hevoseen.

Quibus kotona Amiensin valloituksen jälkeen

Quibus on ollut Philippen valmennuksessa jo melko pitkään ja tulosta on syntynyt vaihtelevalla, pääasiassa ei kuitenkaan koskaan niinkään nousujohteisella menestyksellä. Itse tunsin satulassa heti kolmannella kerralla tähden, joka oli syttynyt. Aloitin hyvin hysteerisen hoito-ohjelman ja suunnittelin kuinka voisin omia tämän hevosen täysin itselleni. Muiden mielestä tämä kaikki oli todella huvittavaa, eikä Philippe ymmärtänyt alkuunkaan  kuinka ryntäsin aamulla heti ensimmäisenä satuloimaan hevosta, jonka päähän piti pukea ensin koko valjashuoneen jarru-osasto ja sittenkin radalla kuljettiin usein yli nopeusrajoitusten milloin mihinkin suuntaan pää vinossa." Ainakin sulla on aina hyvä opettaja", Philippe tokaisi kerran hevoseen viitaten.

Löysimme Quibuksen kanssa kuitenkin pian yhteisen sävelen ja tiedättehän sen "yhteyden", jota ei kaikkien välille synny. Ensimmäinen yhteinen ravimatkamme tapahtui  Strasbourgiiin maaliskuun 18.päivänä, sateisena sunnuntaina. Quibus punnersi raskaalla radalla neljänneksi, ja meidän onneksemme toiseksi tullut hylättiin. Näin voitimme ( me) Quibuksen kanssa ensimmäisen yhteisen mitalimme ja olin ikionnellinen siitä huolimatta, että olin viettänyt päivän märissä lenkkareissa.

Muiden ennakkoasenteet olivat nyt hieman murtuneet ja Quibuksen todellinen läpimurto tapahtui kahden viikon päästä Amiensin raviradalla. Sanoin Philippelle ennen lähtöä, että olisi ihan kiva jos voittaisit, koska haluaisin voittajakuvaan hevoseni kanssa. Philippe mumisi kuinka hankala hevonen on lähteä voltista, ja että tuskin tulee onnistumaan. Toisin kuitenkin kävi. Loppusuoralla Philippe käänsi vasemmasta ohjasta ( huom. kilpailusuunta) ja silmäteräni suorastaan lensi voittoon. Olin niin onnellinen, että juoksin radalle halaamaan hevosta, vaikka tällainen ei varsinaisesti ole käytäntönä täällä maakuntaratojen lounasraveissa.

Voittajakuvaan siis päästiin ja Equidian tv-lähetykseen muutamaksi sekunniksi hymyilemään. Philippe oli ryöstänyt satulani mukaan, joten sillä on nyt ajettu satulan tunnearvoa kasvattava voitto. Kotona meitä odottivat sitten monet onnittelijat. Onhan se helppoa voittajien kanssa kaveerata.

Seuraava lähtö parin viikon päästä päätyi niin ikään palkintokorokkeelle. Quibus juoksi Philippen kanssa kolmanneksi Viren raviradalla. Viimeisin lähtö etelän Bordeauxissa menikin sitten aivan penkin alle ja päätyi laukkaan. En löydä tähän minkäänlaista muuta selitystä kuin sen, että itse olin tuolloin lomalla Suomessa.

Quibus oli hylätty lähdön jälkeen melkin kolmeksi päiväksi laitumelle muun lauman kanssa, mutta onneksi asia on nyt korjattu ja olen järjestänyt hevoselleni entistäkin paremmat oltavat. Quibuksen karsinan ovi on korvattu verkolla, jotta hevonen pääsisi paremmin tarkastelemaan tallin tapahtumia. Lisäksi heiniä on aseteltu niin perinteisesti karsinaan kuin oven ulkopuolelle, jotta Quibus voisi valita mistä mieluiten söisi. Quibus pitää enemmän karsinan ulkopuolisesta heinäpaalista. Juoma-automaatin lisäksi karsinasta löytyy myös kaksi 20litran vesiämpäriä, jotta Quibus voisi valita niin ikään  mieleisensä juomatavan.

Sunnuntaina Quibus starttaa läheisellä Bihorel-lés-Rouenin radalla ratsaillaan tallillamme työskentelevä Quentin Seguin. Minun on ehdottomasti lähdettävä mukaan, koska näkihän sen viimeksikin mitä poissaolostani seurasi. Olen tarkastellut lähtölistoja, ja tullut siihen tulokseen että tämä lähtö pitäisi voittaa mikäli  mitään yllättävää ei lähdön aikana tapahdu.

Olen päättänyt että elän päivä kerrallaan, ja yritän olla katsomatta liian pitkälle tulevaisuuteen. Kaukosuhteet kuitenkaan harvemmin toimivat. Mutta onhan se niinkin, että muistot tällaisista hetkistä jaksaa kantaa sitten myöhemmin, vaikka ei mitään tällaista tulisi enää elämässän kokemaan.


Lähtölistat sunnuntaille :

 

15.15 Course F Course "AP" 18.000. - Monté. - Poids libre. - 2.525 mètres. 9.000, 4.500, 2.340, 1.080, 540, 360, 180.- alloués par la S.E.C.F. Une coupe au gagnant. Pour 6 à 9 ans inclus, n'ayant pas gagné 110.000.

 

Données en cours de chargement...

Légende : Déferré = . Déferré postérieur = . Déferré antérieur = . Ferré = .

1	ROMEO DE TOUCHYVONX. BONNEFOUX 0a110mDm4mDmDm109mDa1'15"3(Vinc.) (FLAMBEAU DES PINS - GLORIA REGINA) - Propriétaire : A. LE COURTOIS - Entraineur : A. LE COURTOIS - Distance : 2500 - Gains : 87190 €
2	RECORD DREAME. ALLAIRE DaDa7a2a4a3a3a110a9a1'14"7(homol) (GOETMALS WOOD - ELICKOVA) - Propriétaire : P. GARREAU - Entraineur : J. ROSENZWEIG - Distance : 2500 - Gains : 88420 €
3	QUAMOUNIAK DU VENTJ.D. FERREIRA 0aDa119m0a7a0a9m0a7m1'14"7(homol) (BON CONSEIL - KELANIE DU VEY) - Propriétaire : G. MELENDEZ - Entraineur : F.X. KOENIG - Distance : 2500 - Gains : 90715 €
4	PRINCE D'ARDENNESD. BESSE 8a0aDa110a3a3a8a7a7m1'15"2(Vinc.) (BASSANO - VENCE D'ARDENNES) - Propriétaire : CL. SOLER - Entraineur : F. REBECHE - Distance : 2500 - Gains : 100800 €
5	QUEVA MORINIERECH. ROCHEFORT Aa8a0aDa0m110a8a7aDa1'15"0(homol) (EN VRIE - BARBARA DU PONT) - Propriétaire : J. NORGEOT - Entraineur : J. NORGEOT - Distance : 2500 - Gains : 102220 €
6	QUICKLY D'OHARAM. VARIN DmDm4mDm9mDmDm5m117m1'14"8(homol) (PODOSIS - FLOWER DE RETZ) - Propriétaire : A. CLERIN - Entraineur : A. CLERIN - Distance : 2500 - Gains : 103630 €
7	PROPOS DE STARS. DUVAL Da7a9a5m9a0a110a7m9a1'13"8(Vinc.) (COKTAIL JET - CORTE) - Propriétaire : G. PARIS - Entraineur : G. PARIS - Distance : 2500 - Gains : 103710 €
8	PHILOU D'AIMTEAUDREY LAROCHE 4m114m8m7m3m2m4m1m0m1'16"3(Vinc.) (JOE L'AMOROSO - EN FINALE) - Propriétaire : M. THIELIN - Entraineur : C. BUHIGNE - Distance : 2500 - Gains : 103800 €
9	ROSETOWNM. BEDOUET 0a0a9a9aDa11Dm5a5a7a1'15"1(homol) (HOMMAGE GEDE - FEW GY) - Propriétaire : P.M. ENAULT - Entraineur : P.M. ENAULT - Distance : 2500 - Gains : 106280 €
10	PIRATE DE VALMORN. BIAGINI 0m0m9m7a110a0a7m0a5a1'14"9(homol) (FULL ACCOUNT - ANNA DE BEAUREGARD) - Propriétaire : Ecurie ATTAQUE - Entraineur : B.A. DAVID - Distance : 2500 - Gains : 109390 €
11	QUIBUSQ. SEGUIN Dm3m1m3m0a0a11DmDaDm1'15"3(homol) (DAHIR DE PRELONG - HUTTONIE DU RIB) - Propriétaire : D. LORGE - Entraineur : Mme G. MASSCHAELE - Distance : 2525 - Gains : 80650 €

Quibus ja Nisse Belgiassa. En maininnut tätä lähtöä, koska Quibus ei pidä kärrylähdöistä ja oli toiseksi viimeinen ja sitä paitsi Quibus oli silloin myös flunssassa.

Finlandia- huumaa

(c) Katri Johansson

 Viimeisestä blogimerkinnästä on taas ehtinyt vierähtänyt aikaa.Täytyy myöntää että viimeinen kuukausi on ollut sellaista pyöritystä, että iltaisin Ben&Jerries jäätelökippo ja televisio ovat olleet iltaisin houkuttelevampia vaihtoehtoja kuin blogin kirjoittaminen ta mikään mukaan toiminta. Pieni loma Suomeen taisi olla siis ihan paikallaan.

Viimeisen blogipäivityksen jälkeen tilanteet ovat jälleen eläneet ja alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Finlandia-Ajo Vermossa ei jäänyt, tänäkään vuonna väliin. Viime vuonna auton takana oli vierustovereina alla olevassa kuvassa näkyvä pariskunta, enkä silloin todellakaan olisi voinut kuvitella että joskus saattaisin itse istua samalla paikalla kyseisen hevosen selässä.

Philippe ja Organdi viime vuonna Finlandiassa

Ogge Belgiassa lenkin jälkeen kolmisen viikkoa sitten

Eräänä iltana kun istuin lempipuuhissani sohvalla, jäätelökippo kainalossa ja lapioin sitä onnellisena suuhuni. Philippe nosti pöydän ääressä yhtäkkiä katseensa Travrondenista ja näytti mietteliäältä.Olin henkisesti jo valmistautunut siihen kuinka joudun jälleen kerran sietämään kuittailuja ylensyönnin vaikutuksista vaakaviisarissa, mutta kuulinkin seuraavaa :  " Anna, niin haluatko sä ratsastaa siellä Finlandia-montéssa?". Lusikka meinaa livetä otteista, " No, joo.." " Selvä. Laitetaan sitten Organdi sulle sinne" Philippe tokaisi ja jatkoi taas lehden lukemista. Päätin samaisella hetkellä vihdoinkin aloittaa sen todellisen dieetin, mihin ei kuuluisi tällä kertaa edes jäätelöä.

En oikein uskonut koko asiaa todeksi vasta kun viikko sitten sunnuntaina lähtölistojen ilmestyttyä. Psyykkasin vielä itseäni koko viikon mahdollisiin, erilaisiin poisjäänti variaatiohin jotka saattaisivat aiheuttaa vain turhaa pettymystä. Lauantaina kuitenkin moiset osoittautuivat vain harhaluuloiksi ja liikkeelle lähdettiin seuraavan näköisistä asetelmista :

1. lähtö klo 14:16 Lämminveriset Monte ryhmäajo 2100 m Avoin Stopteltat-Prix Monte Finlandia P. 6000 e.
#	Hevonen / Ohjastaja	Matka:rata	Autoennätys	Tasoitusennätys	Voittosumma
1	Viking Furniture*  /  Eija-Sisko Eklund-Miettinen	2100: 1	14,7aly	m13,8ly	41 662 €
2	Prince de Montfort*  /  Eric Raffin	2100: 2	m10,5aly	m10,9ke	915 796 €
3	Xanthis Seastar  /  Nelly-Janiika Korpikoski	2100: 3	13,0aly	m13,9ly	71 122 €
4	Fire Leader  /  Heidi Kuossari	2100: 4	12,9aly	15,5ke	94 290 €
5	Daniel Palema*  /  Saara Jalasti	2100: 5	12,3aly	14,1ly	211 169 €
6	Organdi d'Or*  /  Anna Heikkinen	2100: 6	12,8aly	12,8ke	365 054 €
7	Victor L.H.  /  Susanne Klemola	2100: 7	12,3ake	15,4ke	96 959 €
8	Quick Profit  /  Maija Lähdekorpi	2100: 8	12,1aly	14,4ke	142 819 €
9	Global Juggler  /  Satu Likander	2100: 9	13,2aly	14,6ly	66 532 €
10	Orion d'Eoul*  /  Stina Swartling  ( Linnea Swartling )	2100: 10	14,3aly	14,0pi	155 541 €
11	Baron Flax*  /  Susanna Visuri	2100: 11	12,8aly	15,4ke	75 106 €
12	Moon Dreamer*  /  Kristine Kvasnes

 Koko lomaviikko Suomessa oli aikamoisen ihmeellistä. Ensinnäkin oli ihanaa nähdä kaikki ystäviä ja mikä tärkeintä, tietysti shoppailla pitkästä aikaa niin paljon ettei loppukuusta uskalla katsoa kuinka paljon luottokortin lukemat ovat siirtyneet miinuksen puolelle. Viikkoon mahtui lisäksi vierailu Vermon keskiviikon ravilähetyksen studioon, keskustelemaan montésta noin yleensä ja täällä maailmalla sekä  avaamaan vähän lauantain montélähtöä. Lisäksi sain kertoa oman näkemyksen lähdöstä vielä Ilta-Sanomien verkkosivuillekin!

Linkki IS-ravien sivuille :

http://ravit.iltasanomat.fi/uutiset/uutinen/4136

Lauantai alkoi sitten ihan heräämishetkestä lähtien hyvin jännittyneissä tunnelmissa. Sää suosi tänä vuonna Finlandia-ajoihin suuntaavia ja oli mieltä virkistävää ( tai rauhoittavaa) kulkea aamupäivällä matka Vermoon jalan ja junalla. Ogge ja Orion olivat saapuneet edellisaamuna yhdessä Orionin jockeyn Stina Swartlingin kanssa ruotsalaisten yhteiskyydityksellä. Stinan mukaan matka ja kaikki muut järjestelyt olivat sujuneet hyvin. Erityisesti tuli kiitoksia Vermon raviradalle vieraanvaraisuudesta ja kaikista järjestelyistä niin hevosille kuin taustajoukoillekin.

(c) Katri Johansson

Kellon kulkiessa eteenpäin valmistauduimme Stinan kanssa hevosten lämmittelyyn. Minun oli tarkoitus ehtiä lämmittelyn jälkeen pieneen totoinfo-tilaisuuteen montélähdön osalta katsomoalueelle, joten päätimme mennä radalle hyvissä ajoin. Organdi eli ruotsalaisittain " Ogge" osaa kotona olla melkoisen virkeä ja kovaleukainen, mutta Philippe oli jostain syystä antanut hevosten mukaan tästä huolimatta vain täysin tavan kuolaimella varustettuja päävehkeitä. Ajattelin, että ehkä Ogge osaa ottaa ravipaikalla asiat vähän iisimmin, mutta asiahan ei alkuunkaan ollut niin.

Ensimmäinen lämmitysyritys kepeillä varustuksilla päätyi yhden kierroksen aikana kahteen karkuun lähtöyritykseen, jonka vuoksin päätin että on viisainta poistua radalta ja kokeilla takaringissä paremmalla menestyksellä. Mutta ei, Ogge oli vieläkin yhtä iloinen ja tätä seurasi episoidi " etsi kovempi kuolain, kellään ei ole missään, onko pullarinverkkoa, ei ole, voitko katri-ihana käydä ostamassa, sählinkiä, sählinkiä, selkään ja takaisin radalle". Verkkoturpa-Ogge olikin sitten oikein herrasmies ja saatiin hoidettua valmentajan toivoma rauhallinen lämmitysajo.

Ehdin kuin ehdinkin toto-infoihin ja jostain syystä jännitys jäi jonnekin kaiken lämmityssähläykseen. Ennen lähtöä otimme Stinan kanssa niin philippemäisennostress -asenteen, että molemmat myöhästyimme nolosti esittelystä.

(c) Katri Johansson

Esittelyyn saapuessa tunsin kuinka Ogge jotenkin nautti siitä suuresta yleisöstä ja tunnelma satulassa oli jo ihan erilainen kuin lämmityksen aikana. Alleajossa hevonen tuntui mahtavalta ja auton taakse lähdettiin alkuperäisistä suunnitelmistani poiketen valmentajan viime hetkellä antamalla uudella toimintasuunnitelmalla." Tänään ei tehdä muuta kun ajetaan eteenpäin. Ei haittaa vaikka laukkaa tai jos olet viimeinen, mutta kaikki on jo kokeiltu ja sun ainut mahdollisuus voittaa lähtö on ajaa vain karkuun ja kovaa". Epäilin vielä siivekkeidenkin takana hitaan autolähtijän onnistumista tällaisella taktiikalla, mutta lopulta kaikki sujuikin kuin elokuvissa. Ainakin muutamaa käsikirjoituksessa ilmennyttä kirjoitusvirhettävirhettä lukuunottamatta.

Ogge lähti auton perästä kun siivillä. Ennen etukaaretta oli puolenajatuksen ajan hetki, jolloin mietin että haetaanko tässä vähän askelia mutta sitten mentiin jälleen  tyylipuhtaasti. Rehellisesti sanottuna keuloja hakiessani en ajattellut että siellä hetkellä piikki paikkaa puolustava hevonen voi ihan kymppilukemia avata, mutta näin kävi ja siitä jatkettiin sitten Oggen omaan tahtiin seuraavalle ajanotto tikulle. Kaikki meni siihen asti niinkuin pitikin, kunnes kuuntelin selostajan kertovan Prince de Montfortin lähestyvän takaa. Ratsastaja käänsi aavistuksen päätä oikealle, juuri sen verran liikaa että hevonen siirtyi puolirataa ulospäin ja mestarijockey osasi käyttää mokan hyväkseen. Tämä ei varmastikaan lopputulokseen vaikuttanut, mutta nolottaa moinen amatöörimäinen moka. Voisin tietysti väittää, että hevonen puolsi ulospäin, mutta ei. Hevonen oli täydellinen, ratsastaja ei niinkään.

(c) Katri Johansson

Organdi tykkää juosta keulassa ja Princen mentyä ohi ratsuni antoi vähän periksi. Loppusuoralla saatiin vähän lisäpuhtia ranskalaisilla konsteilla ( jotka näin jälkiviisasti ajatellen tulivat vähän turhan kalliiksi), mutta edessä ei ollutkaan enää tilaa ja Ogge lopetti rehellisesti neljänneksi.

(c) Katri Johansson

Mahtava kilpailu ja parhaista parhain vei voiton kaikista. Itseäni jäi harmittamaan mahdollisen kolmossijan menetys hölmöilyistä johtuen, mutta valmentaja ja kaikki muut tuntuivat olevan tyytyväisiä suoritukseen. Kaikki olimme erityisen yllättyneitä siitä kuinka hyvin Ogge loppujen lopuksi irtosi auton perästä.Philippe nauroi kotona sakoilleni ja sanoi, että Eric oli vinoillut sunnuntaina raveissa oppitytön " ulospäinpuoltavasta hevosesta". Toivon tosiaan, että mullaonmaailmanihaninhymy-Eric on jo unohtanut tämän kaiken kun itse häneen törmään seuraavan kerran :)

Täytyy näin julkisesti vielä mainita, että on myönnettävä, että oma nimen toistuminen kolme kertaa lähdön sakkolistalla nolottaa valtavasti ja podin eilen asiasta jonkin sortin morkkista. Piiskankäyttöä olisi tosiaan pitänyt pohtia vähän tarkemmin, vaikkakin hevonen ei oikein reagoi muuhun kun tällaiseen käskytapaan. Näin jälkeenpäin, nelossija oli niin varma että olisi ehkä pitänyt vaan antaa tulla nätisti loppuun asti, mutta jotenkin se mitallin kuva kiilteli silmissä vielä siinä vaiheessa. Päätin myös eilen, että jos ja kun palaan taas Suomeen kilpaa ajamaan, niin näin myöhäisenä uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni lopettaa sakkolistoilla roikkumisen. Vaikka sitten näin alkuun menestyksenkin uhalla. Se on oikeasti noloa, typerää ja tulee loppujen lopuksi aika kalliiksi. Kilpailutilanteissa fiilikset on aina vähän latautuneet ja päätöksiä tehdään usein intuition varassa, mutta ehkäpä järki voisi seurata myös vaistonvaraista toimintaa.

Onnellinen tiimi, Fia, Ogge & Anna (c) Katri Johansson

Kuten olen jo monelle taholle mainostanut, lauantai-päivä oli varmasti yksi elämäni mahtavimpia päiviä. Lähdön jälkeen tapasin paljon tuttuja, ystäviä ja tutustuin uusiin ihmisiin. Sää oli upea, ihmiset hyvällä tuulella ja hevoset nopeita. Päälähdön jälkeen vanhempani lähtivät kiidyttämään minua Helsinki-Vantaan lentokentälle ja oli aika taas halata hyvästiksi. Pienen laskusuhdanteen onnenpäivääni aiheuttivat pienet ongelmat lennon laskeutumisen aikana. Olin juuri pohtinut kuinka tylsää lentäminen onkaan ja vierustoverini oli jo varmasti ärsyyntynyt kyllästyneistä huokaisuistani. Puolisen tuntia ennen laskua ilmatilaa koettelivat valtavat turbulenssit. Puolisen tuntia kone tärisi ja heittelehti ja tylsistymiseni muuttui pikku hiljaa paniikkitilaan. Ensimmäisen laskeutumisyrityksen aikana kone tärähti jo niin paljon, että jalkani lensivät lattiatasolta kohti kattoa. Kun kapteeni nosti koneen noka ykkösestä sataan ylöspäin ja kuulutti että laskeutuminen on tällä hetkellä liian vaarallista, siirryin rukouksissani jo Intian hindujumaliin ja olin täysin varma että kohtaloni on kuolla koneen pakkolaskussa Pariisin yllä.

Tunnin odottelun ja ajoittaisten turbulenssin heittelyiden jälkeen pääsimme turvallisesti laskeutumaan Charles de Gaullion lentokentälle. Yleensä vihaan kun ihmiset taputtavat lentokoneen laskeutuessa mutta nyt olin niin onnellinen elossaselviämisestäni, että oli ihan pakko .Päiväni oli jälleen pelastettu, erityisesti kun kentällä oli vielä vastassa  joku, kenen kanssa oli aika kivaa kerrata päivän tapahtumia ;).

Arkeen palattiin sunnuntaina ja tänne on viikossa tullut kesä. Kaikki puut ja kukat kukkivat ja tänään lämpötilakin on siirtynyt jo siedettäviin lukemiin. Huomenna jatketaan kilpailuharjoituksia Belgiassa, ei ihan niin hyvällä, kuin Organdi, mutta koitetaan sitäkin kovemmalla yrityksellä saada hyvää tulosta aikaiseksi.

Tässä vielä lähtölistat Belgiaan :
 
http://www.trottingint.be/Home01.asp?lang=FR

P.s Uuden vuoden lupaus ei sitten tietystikään  päde Belgian rajojen sisällä :)

Älä tuu ohi, jooko? (c) Katri Johansson