 |
| (c) Katri Johansson |
Viimeisestä blogimerkinnästä on taas ehtinyt vierähtänyt aikaa.Täytyy myöntää että viimeinen kuukausi on ollut sellaista pyöritystä, että iltaisin Ben&Jerries jäätelökippo ja televisio ovat olleet iltaisin houkuttelevampia vaihtoehtoja kuin blogin kirjoittaminen ta mikään mukaan toiminta. Pieni loma Suomeen taisi olla siis ihan paikallaan.
Viimeisen blogipäivityksen jälkeen tilanteet ovat jälleen eläneet ja alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Finlandia-Ajo Vermossa ei jäänyt, tänäkään vuonna väliin. Viime vuonna auton takana oli vierustovereina alla olevassa kuvassa näkyvä pariskunta, enkä silloin todellakaan olisi voinut kuvitella että joskus saattaisin itse istua samalla paikalla kyseisen hevosen selässä.
 |
| Philippe ja Organdi viime vuonna Finlandiassa |
 |
| Ogge Belgiassa lenkin jälkeen kolmisen viikkoa sitten |
|
|
|
|
|
|
Eräänä iltana kun istuin lempipuuhissani sohvalla, jäätelökippo kainalossa ja lapioin sitä onnellisena suuhuni. Philippe nosti pöydän ääressä yhtäkkiä katseensa Travrondenista ja näytti mietteliäältä.Olin henkisesti jo valmistautunut siihen kuinka joudun jälleen kerran sietämään kuittailuja ylensyönnin vaikutuksista vaakaviisarissa, mutta kuulinkin seuraavaa : " Anna, niin haluatko sä ratsastaa siellä Finlandia-montéssa?". Lusikka meinaa livetä otteista, " No, joo.." " Selvä. Laitetaan sitten Organdi sulle sinne" Philippe tokaisi ja jatkoi taas lehden lukemista. Päätin samaisella hetkellä vihdoinkin aloittaa sen todellisen dieetin, mihin ei kuuluisi tällä kertaa edes jäätelöä.
En oikein uskonut koko asiaa todeksi vasta kun viikko sitten sunnuntaina lähtölistojen ilmestyttyä. Psyykkasin vielä itseäni koko viikon mahdollisiin, erilaisiin poisjäänti variaatiohin jotka saattaisivat aiheuttaa vain turhaa pettymystä. Lauantaina kuitenkin moiset osoittautuivat vain harhaluuloiksi ja liikkeelle lähdettiin seuraavan näköisistä asetelmista :
1. lähtö klo 14:16 Lämminveriset Monte ryhmäajo 2100 m Avoin Stopteltat-Prix Monte Finlandia P. 6000 e. |
|---|
| # |
Hevonen / Ohjastaja |
Matka:rata |
Autoennätys |
Tasoitusennätys |
Voittosumma |
| 1 |
Viking Furniture*
/
Eija-Sisko Eklund-Miettinen
|
2100: 1 |
14,7aly |
m13,8ly |
41 662 € |
| 2 |
Prince de Montfort*
/
Eric Raffin
|
2100: 2 |
m10,5aly |
m10,9ke |
915 796 € |
| 3 |
Xanthis Seastar
/
Nelly-Janiika Korpikoski
|
2100: 3 |
13,0aly |
m13,9ly |
71 122 € |
| 4 |
Fire Leader
/
Heidi Kuossari
|
2100: 4 |
12,9aly |
15,5ke |
94 290 € |
| 5 |
Daniel Palema*
/
Saara Jalasti
|
2100: 5 |
12,3aly |
14,1ly |
211 169 € |
| 6 |
Organdi d'Or*
/
Anna Heikkinen
|
2100: 6 |
12,8aly |
12,8ke |
365 054 € |
| 7 |
Victor L.H.
/
Susanne Klemola
|
2100: 7 |
12,3ake |
15,4ke |
96 959 € |
| 8 |
Quick Profit
/
Maija Lähdekorpi
|
2100: 8 |
12,1aly |
14,4ke |
142 819 € |
| 9 |
Global Juggler
/
Satu Likander
|
2100: 9 |
13,2aly |
14,6ly |
66 532 € |
| 10 |
Orion d'Eoul*
/
Stina Swartling
(
Linnea Swartling
) |
2100: 10 |
14,3aly |
14,0pi |
155 541 € |
| 11 |
Baron Flax*
/
Susanna Visuri
|
2100: 11 |
12,8aly |
15,4ke |
75 106 € |
| 12 |
Moon Dreamer*
/
Kristine Kvasnes
|
Koko lomaviikko Suomessa oli aikamoisen ihmeellistä. Ensinnäkin oli ihanaa nähdä kaikki ystäviä ja mikä tärkeintä, tietysti shoppailla pitkästä aikaa niin paljon ettei loppukuusta uskalla katsoa kuinka paljon luottokortin lukemat ovat siirtyneet miinuksen puolelle. Viikkoon mahtui lisäksi vierailu Vermon keskiviikon ravilähetyksen studioon, keskustelemaan montésta noin yleensä ja täällä maailmalla sekä avaamaan vähän lauantain montélähtöä. Lisäksi sain kertoa oman näkemyksen lähdöstä vielä Ilta-Sanomien verkkosivuillekin!
Linkki IS-ravien sivuille :
http://ravit.iltasanomat.fi/uutiset/uutinen/4136
Lauantai alkoi sitten ihan heräämishetkestä lähtien hyvin jännittyneissä tunnelmissa. Sää suosi tänä vuonna Finlandia-ajoihin suuntaavia ja oli mieltä virkistävää ( tai rauhoittavaa) kulkea aamupäivällä matka Vermoon jalan ja junalla. Ogge ja Orion olivat saapuneet edellisaamuna yhdessä Orionin jockeyn Stina Swartlingin kanssa ruotsalaisten yhteiskyydityksellä. Stinan mukaan matka ja kaikki muut järjestelyt olivat sujuneet hyvin. Erityisesti tuli kiitoksia Vermon raviradalle vieraanvaraisuudesta ja kaikista järjestelyistä niin hevosille kuin taustajoukoillekin.
 |
| (c) Katri Johansson |
Kellon kulkiessa eteenpäin valmistauduimme Stinan kanssa hevosten lämmittelyyn. Minun oli tarkoitus ehtiä lämmittelyn jälkeen pieneen totoinfo-tilaisuuteen montélähdön osalta katsomoalueelle, joten päätimme mennä radalle hyvissä ajoin. Organdi eli ruotsalaisittain " Ogge" osaa kotona olla melkoisen virkeä ja kovaleukainen, mutta Philippe oli jostain syystä antanut hevosten mukaan tästä huolimatta vain täysin tavan kuolaimella varustettuja päävehkeitä. Ajattelin, että ehkä Ogge osaa ottaa ravipaikalla asiat vähän iisimmin, mutta asiahan ei alkuunkaan ollut niin.
Ensimmäinen lämmitysyritys kepeillä varustuksilla päätyi yhden kierroksen aikana kahteen karkuun lähtöyritykseen, jonka vuoksin päätin että on viisainta poistua radalta ja kokeilla takaringissä paremmalla menestyksellä. Mutta ei, Ogge oli vieläkin yhtä iloinen ja tätä seurasi episoidi " etsi kovempi kuolain, kellään ei ole missään, onko pullarinverkkoa, ei ole, voitko katri-ihana käydä ostamassa, sählinkiä, sählinkiä, selkään ja takaisin radalle". Verkkoturpa-Ogge olikin sitten oikein herrasmies ja saatiin hoidettua valmentajan toivoma
rauhallinen lämmitysajo.
Ehdin kuin ehdinkin toto-infoihin ja jostain syystä jännitys jäi jonnekin kaiken lämmityssähläykseen. Ennen lähtöä otimme Stinan kanssa niin philippemäisennostress -asenteen, että molemmat myöhästyimme nolosti esittelystä.
 |
| (c) Katri Johansson |
Esittelyyn saapuessa tunsin kuinka Ogge jotenkin nautti siitä suuresta yleisöstä ja tunnelma satulassa oli jo ihan erilainen kuin lämmityksen aikana. Alleajossa hevonen tuntui mahtavalta ja auton taakse lähdettiin alkuperäisistä suunnitelmistani poiketen valmentajan viime hetkellä antamalla uudella toimintasuunnitelmalla." Tänään ei tehdä muuta kun ajetaan eteenpäin. Ei haittaa vaikka laukkaa tai jos olet viimeinen, mutta kaikki on jo kokeiltu ja sun ainut mahdollisuus voittaa lähtö on ajaa vain karkuun ja kovaa". Epäilin vielä siivekkeidenkin takana hitaan autolähtijän onnistumista tällaisella taktiikalla, mutta lopulta kaikki sujuikin kuin elokuvissa. Ainakin muutamaa käsikirjoituksessa ilmennyttä kirjoitusvirhettävirhettä lukuunottamatta.
Ogge lähti auton perästä kun siivillä. Ennen etukaaretta oli puolenajatuksen ajan hetki, jolloin mietin että haetaanko tässä vähän askelia mutta sitten mentiin jälleen tyylipuhtaasti. Rehellisesti sanottuna keuloja hakiessani en ajattellut että siellä hetkellä piikki paikkaa puolustava hevonen voi ihan kymppilukemia avata, mutta näin kävi ja siitä jatkettiin sitten Oggen omaan tahtiin seuraavalle ajanotto tikulle. Kaikki meni siihen asti niinkuin pitikin, kunnes kuuntelin selostajan kertovan Prince de Montfortin lähestyvän takaa. Ratsastaja käänsi aavistuksen päätä oikealle, juuri sen verran liikaa että hevonen siirtyi puolirataa ulospäin ja mestarijockey osasi käyttää mokan hyväkseen. Tämä ei varmastikaan lopputulokseen vaikuttanut, mutta nolottaa moinen amatöörimäinen moka. Voisin tietysti väittää, että hevonen puolsi ulospäin, mutta ei. Hevonen oli täydellinen, ratsastaja ei niinkään.
 |
| (c) Katri Johansson |
Organdi tykkää juosta keulassa ja Princen mentyä ohi ratsuni antoi vähän periksi. Loppusuoralla saatiin vähän lisäpuhtia ranskalaisilla konsteilla ( jotka näin jälkiviisasti ajatellen tulivat vähän turhan kalliiksi), mutta edessä ei ollutkaan enää tilaa ja Ogge lopetti rehellisesti neljänneksi.
 |
| (c) Katri Johansson |
Mahtava kilpailu ja parhaista parhain vei voiton kaikista. Itseäni jäi harmittamaan mahdollisen kolmossijan menetys hölmöilyistä johtuen, mutta valmentaja ja kaikki muut tuntuivat olevan tyytyväisiä suoritukseen. Kaikki olimme erityisen yllättyneitä siitä kuinka hyvin Ogge loppujen lopuksi irtosi auton perästä.Philippe nauroi kotona sakoilleni ja sanoi, että Eric oli vinoillut sunnuntaina raveissa oppitytön " ulospäinpuoltavasta hevosesta". Toivon tosiaan, että mullaonmaailmanihaninhymy-Eric on jo unohtanut tämän kaiken kun itse häneen törmään seuraavan kerran :)
Täytyy näin julkisesti vielä mainita, että on myönnettävä, että oma nimen toistuminen kolme kertaa lähdön sakkolistalla nolottaa valtavasti ja podin eilen asiasta jonkin sortin morkkista. Piiskankäyttöä olisi tosiaan pitänyt pohtia vähän tarkemmin, vaikkakin hevonen ei oikein reagoi muuhun kun tällaiseen käskytapaan. Näin jälkeenpäin, nelossija oli niin varma että olisi ehkä pitänyt vaan antaa tulla nätisti loppuun asti, mutta jotenkin se mitallin kuva kiilteli silmissä vielä siinä vaiheessa. Päätin myös eilen, että jos ja kun palaan taas Suomeen kilpaa ajamaan, niin näin myöhäisenä uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni lopettaa sakkolistoilla roikkumisen. Vaikka sitten näin alkuun menestyksenkin uhalla. Se on oikeasti noloa, typerää ja tulee loppujen lopuksi aika kalliiksi. Kilpailutilanteissa fiilikset on aina vähän latautuneet ja päätöksiä tehdään usein intuition varassa, mutta ehkäpä järki voisi seurata myös vaistonvaraista toimintaa.
 |
| Onnellinen tiimi, Fia, Ogge & Anna (c) Katri Johansson |
Kuten olen jo monelle taholle mainostanut, lauantai-päivä oli varmasti yksi elämäni mahtavimpia päiviä. Lähdön jälkeen tapasin paljon tuttuja, ystäviä ja tutustuin uusiin ihmisiin. Sää oli upea, ihmiset hyvällä tuulella ja hevoset nopeita. Päälähdön jälkeen vanhempani lähtivät kiidyttämään minua Helsinki-Vantaan lentokentälle ja oli aika taas halata hyvästiksi. Pienen laskusuhdanteen onnenpäivääni aiheuttivat pienet ongelmat lennon laskeutumisen aikana. Olin juuri pohtinut kuinka tylsää lentäminen onkaan ja vierustoverini oli jo varmasti ärsyyntynyt kyllästyneistä huokaisuistani. Puolisen tuntia ennen laskua ilmatilaa koettelivat valtavat turbulenssit. Puolisen tuntia kone tärisi ja heittelehti ja tylsistymiseni muuttui pikku hiljaa paniikkitilaan. Ensimmäisen laskeutumisyrityksen aikana kone tärähti jo niin paljon, että jalkani lensivät lattiatasolta kohti kattoa. Kun kapteeni nosti koneen noka ykkösestä sataan ylöspäin ja kuulutti että laskeutuminen on tällä hetkellä liian vaarallista, siirryin rukouksissani jo Intian hindujumaliin ja olin täysin varma että kohtaloni on kuolla koneen pakkolaskussa Pariisin yllä.
Tunnin odottelun ja ajoittaisten turbulenssin heittelyiden jälkeen pääsimme turvallisesti laskeutumaan Charles de Gaullion lentokentälle. Yleensä vihaan kun ihmiset taputtavat lentokoneen laskeutuessa mutta nyt olin niin onnellinen elossaselviämisestäni, että oli ihan pakko .Päiväni oli jälleen pelastettu, erityisesti kun kentällä oli vielä vastassa joku, kenen kanssa oli aika kivaa kerrata päivän tapahtumia ;).
Arkeen palattiin sunnuntaina ja tänne on viikossa tullut kesä. Kaikki puut ja kukat kukkivat ja tänään lämpötilakin on siirtynyt jo siedettäviin lukemiin. Huomenna jatketaan kilpailuharjoituksia Belgiassa, ei ihan niin hyvällä, kuin Organdi, mutta koitetaan sitäkin kovemmalla yrityksellä saada hyvää tulosta aikaiseksi.
Tässä vielä lähtölistat Belgiaan :
http://www.trottingint.be/Home01.asp?lang=FR
P.s Uuden vuoden lupaus ei sitten tietystikään päde Belgian rajojen sisällä :)
 |
| Älä tuu ohi, jooko? (c) Katri Johansson |
.JPG)
. Déferré postérieur = 
. Déferré antérieur = 
. Ferré = 
.
