Soleil, soleil !

Rhapsody Melody&Erica + Nisse Lensonin korvat

Vihdoinkin meille on saapunut ihan oikea kevät. Sääennuste näyttää seuraavalle viidelle päivälle keskimäärin kymmentä astetta ja paljon aurinkoa. Kahden viikon pituinen talvi oli ihan tarpeeksi pitkä aika iloita lumen ja pakkasen riemuista. Voisikohan Suomessakin ilmasto muuttua niin, että talvikuukaudet tiivistyisivät esimerkiksi vain tammikuuksi? Nyt täällä eletään kutakuinkin Suomen huhtikuun alkua ja sen huomaa kuinka säämuutokset tuo heti lisäintoa toimintaan ja ratsastaminenkin tuntuu helpommalta kun ei tarvitse hikoilla michelin ruumiillistuman näköisenä ja oloisena hevosen selässä. Ja se on vain niin totta, että hevosen selkään hyppääminen ja itse ratsastaminen on niin paljon helpompaa ja kevyempää hennommalla varustuksella.

Succes d'Ar, Erica ja ihana Tanguy

Philippen ja Fian tallia on riivannut viimeisen viiden kuukauden ajan erilaiset taudit ja kutakuinkin niihin aikoihin kun minä astuin kuvioihin, alkoi myös hevosten kilpakausi ja kilpailutahti ja volyympi sen kuin kiihtyy. Viikonloppuna hevosia kilpaili etelässä kahdella eri raviradalla. Neljä Hyeresissä Marseillen lähellä ja yksi Montaubanissa lähempänä Bordeauxia.Lisäksi eilen sunnuntaina yksi hevonen juoksi lähiradalla Mauqancheyssä oppilaslähdössä naapuritallin valmentajan pojan luotsaamana, tuloksena seitsemäs sija, eli käytännössä viimeiset rahat. Suoritus oli ehkä odotetusta hieman alakanttiin, mutta lisäpisteitä sateli nuoren kuusitoista vuotiaan kuskin valloittavasta hymystä ja ruskeista silmistä , joka sai meidät hoitaja tytöt huokailemaan " miksi toi ei voi olla edes vaikka kolme vuotta vanhempi?".

Etelästä ei myöskään tullut tällä kertaa sen suurempaa menestystä. Yksi kakkos tila, yksi viides ja lopuista ei mitään mainittavaa. Huomenna tiistaina suuntaamme neljän hevosen lauman kanssa Belgian puolelle karnevaaliraveihin. Jännittävää nähtävää tulee olemaan se kuinka Philippe ratsastaa ensimmäisen lähtönsä pitkään aikaan, koska on ainakin toistaiseksi vielä ilmoittanut toteuttavansa uhkauksensa.Vaikka tiedän, että kyseessä on jos jonkinasteen supermies hevosen selässä, mutta jos monen kuukauden ratsastustauon jälkeen startti menee helpon tyylipuhtaasti täysin harjoittelematta, joudun ehkä oikeasti allekirjoittamaan vitsivivahteisen sanonnan " lahjattomat ne vain reenaa".

Tämän talon pöytäkeskusteluihin kuuluu hyvinkin usein jockeyden ja meidän omat painot ja syömiset. Kyseessä ei ole kuitenkaa mikään salaattileiri kenellekään vaan Philippe on usein kertonut kuinka hänen mielestään on esimerkiksi hevosen koko tai tyyli kohtaista sopiiko se paremmin oppilaslähtöihin, jossa alapainoraja on 55kg.  Ranskassa ravilähtöjen peleissä ja palkinnoissa on niin paljon rahaa kyseessä, että asialla on oikeasti merkitystä, varsinkin kun ammattilaisten lähdöissä painoa tulee 12 kiloa lisää. Ammattilähdöissä Ranskassa miehet ovat valtaosallistujia ja painoa tulee satulaan helposti sallitun alarajan ( 67kg) verran. Laihdutuskuurille ei täällä ole siis todellakaan joutunut, päinvastoin, päivä ilman jäätelöä tai suklaakeksi vuorta sattuu kohdalle aniharvoin.Philippen mukaan esimerkiksi 56-60kg elopaino jockeylle on oikein sopiva, joten siinäkään mielessä suklaasta ei tarvitse ainakaan tässä työ ja ratsastustahdissa luopua. Ja jos joku haluaa reseptin Mr. Masschaelin dieettiin, se kuuluu näin : croisantteja, ranskalaisia, hampurilaisia, karkkeja, mars& bounty-patukoita, suolapähkinöitä, coca colaa ja kaljaa.

Nisse Lenson, joka starttaa huomenna Belgiassa Commander Crowen vierestä

Ratsastusharjoitukset sujuvat koko ajan paremmin ja toivoa ranskalaistumisesta saattaa olla ilmassa. Välillä on huonoja päiviä, kun polvia särkee, hevosen selkään hyppääminen ei meinaa onnistua tai päivä menee vasenohjaisia ratsastaessa niin, että kädestä menee tunto.Välillä joutuu puremaan hammasta hullun pullarin selässä, mutta sitä enemmän osaa sitten arvostaa niitä helpompia ratsastettavia. Hankalien hevosten kohdalla Philippe usein toteaa, että "tämän parempaa opettajaa ei ole", ja näinhän se on. Ja kuinka se lämmittää aina mieltä, kun maailman paras ( ainakin omasta mielestäni ( ei Philippen omasta:)) tulee hiitin jälkeen sanomaan " bon travail! tyttöhän alkaa ratsastaa hyvin"! Ehkä tästä vielä jotain tulee. Ehkä se on niin, että kun tekee jotain mistä oikeasti nauttii, mitä tekee koko sydämellään, se kantaa joskus yli jopa omien odotusten ja rajojen?

Ruotsinkielentaitoisille löytyy myös Erican ja Fian blogit samasta aiheesta osoitteista:
Erica: http://guldhag.blogg.se/
Fia: http://www.ecuriearonsson.com/