La panique, maa on valkoinen!

Liian aikaisin kävin huutelemaan keväisistä merkeistä täällä Ranskassa. Aamulla Philippe kävi käynnistämässä auton ja ilmoitti, että lunta on tullut ja kunnolla. Ajattelin ensin, että kyseessä on ranskalaisille (belgialaisille) tyypillinen tapa kuvata sitä että maassa on siellä täällä lunta muistuttavia raemuodostelmia. Mutta ei, kyseessä oli ihan suomalaisenkin poskiin pureva lumimyräkkä. Viiden minuutin matka tallille sujui aika jännittävissä tunnelmissa, volvossa  kesärenkaat alla ja tuulilasi lumen peitossa, koska Ranskassa ei juurikaan ilmeisesti lumiharjoihin investoida.Saatikka että niitä osattaisiin käyttää.

 
Aamu sujui kutakuinkin rivakasti tähdäten siihen, että kaikki ehtivät ajoissa raviradoilleen. Ajomatkalla tallille siis selvisi myös se, kuka oli menossa minnekkin ja omalle osallenni sattui tällä kertaa Vincennesin keikka Nordinin tallilla työskentelevän tytön kanssa. Tuntia ennen kuin Philippen ja kollegani Erican oli tarkoitus lähteä Mauquenchyhyn raveihin, tuli tieto että ravit on peruttu koska tiet ja rata olivat lumen takia niin huonossa kunnossa. Itse jatkoin kiirehtimistä omiin karkeloihini, ja jo hevosauton tankkausreissulla hirvitti, että kuinkahan kesärenkailla luistellaan Vincennesiin asti, kun alkumatkakin kulkee pieniä kyläteitä. Saimme juuri hevoset ja itsemme kuntoon ja pakattua autoon, kun Philippe juoksee auton perään ja ilmoittaa, että oli saanut tiedon, että suuremmatkin tiet ovat niin huonossa kunnossa, että emme lähde ottamaan riskejä. Tuntuu jotenkin hurjalta, että itsekin vaipui ranskalaiseen lumihysteriaan, vaikka -4 ja vähän lunta maassa olisi Suomessa talvisunnuntai parhaimmillaan. Mutta kun autoilta ja hevosilta puuttuu nastarenkaat alta, ei liikkuminen näillä kulkuvälineillä ole tällaisena päivänä ihan sitä kaikkein turvallisinta.

Joskus meillä saattaa olla myösvähän siistimpää

Niinpä siis tytöiltä ja hevosilta rusetit pois hiuksista ja takaisin talikon varteen. Aamun kuuma keskustelu siitä kuinka tästä lumesta selvitään jatkui läpi aamupäivän. Täällä olemme jo pitkin viikkoa joutuneet ryhtymään varatoimenpiteisiin esimerkiksi veden suhteen, joka joudutaan kantamaan naapuritallista meidän talliin koska kaikki putket on jäässä. Tallin käytävä oli satanut yön aikana täyteen lunta ja jäätyi päivän mittaan. Philippen mielestä oli viisasta ratkaista luistinrata ongelma  sillä että tallinkäytävä muuttui ikäänkuin lantalinjastoksi.Suomalaisilla eläinsuojelu- tai hygieniaviranomaisilla saattaisi olla sanansa sanottavana jos näkisivät ranskalaisen rennontyylisen tallinkäytävän, jossa tavaroita ja loimia roikkuu vähän siellä täällä ja tallinkäytävällä on kaksikymmentäsenttiä hevosenlantaa.

Pohdimme työkaverini Erican kanssa eilen, että täällä Ranskassa hevosten käsittely ja niiden kanssa toimiminen on jotenkin rennontyylisempää ja sen myötä ehkä hevosetkin on jotenkin paljon suomalaisia tai ruotsalaisia lajitovereitaan lauhkeampia. Esimerkiksi perjantaina meidän tallilta vietiin neljä hevosta Grosboihin Pariisin koelähtöön. Paikan päällä saimme kuitenkin vain kolme karsinaa, joten kaksi hevosta piti valjastaa samassa karsinassa. Siinä nämä kaverukset sitten seisoivat kiltisti, jopa se toinen jonka olin kiireessä unohtanut karsinan ovi auki, vain yhdellä narulla kiinni seisoi kiltisti vieläkin omalla paikallaan kun tulimme takaisin paikalle karsinatoverin koelähdön jälkeen. Viidenkään hevosen tarjaan taluttaminen ei ole yleensä ongelma, vaikka kyseessä on kuitenkin nuoria, pääasiassa kahdesta viiteen vuotiaita hevosia. En tiedä mistä tulee legenda, että ranskalaiset hevoset ovat jotenkin hulluja, koska ainakin tähän asti tuntemani tapaukset ovat pääasiassa luonteeltaan kuin lauma laupiaita samarialaisia.

Monsieur Masschaele auton siivous puuhissa

Hevosten kanssa toiminen on täällä todella ammattimaista ja hevoset valmennetaan ja hoidetaan hyvin, koska ravikilpailuissa on kyse kuitenkin suurista tuhansien tai kymmenien tuhansien ykköspalkinnoista. Hevosia ja valjaita ei kuitenkaan puunata aamusta iltaan, vaan ongelmat hoidetaan jos niitä on mutta muuten, ainakin maalla hevoset saavat viettää aika lailla " hevosen elämää". Raveihinkin lähdettäessä hoitajan meikkaustuokio saattaa kestää kauemmin kun hevosen puunaaminen.Vaikka itselleni ominaista on jopa neuroottinen suhtautuminen järjestykseen ja siisteyteen, on täkälainen toimintatapa jotenkin toisaalta rentouttavaa. Kaikki ei ole aina ihan siellä missä pitää, mutta löytyy lopulta kuitenkin. Yksikään päivä ei ole samanlainene, saatikka että se sisältäisi minkäänlaista suunnitelmaa tai työnjakoa hevosten valmennuksesta tai muista töistä, mutta kaikki asiat saadaan kuitenkin yleensä hoidettua ja jos ei, se voidaan tehdä myös huomenna. Päivät on pitkiä ja töitä on paljon, mutta siitä ei niinkään oteta stressiä, eikä kukaan joudu giljotiiniin jos hiittihevonen ei ole valjaissa kello 8.30, koska siinä vaiheessa ei vielä yleensä edes tiedetä mitä päivän aikana tapahtuu.

Sunnuntai-iltapäivä kuluu siis ravien sijasta erinäisiin lumesta selviytymisoperaatioihin tallilla. Huomenna, tai sitten kun ilmasto olosuhteet muuttuvat taas ranskalaisemmaksi, saamme kaikki kuluttaa taas urakalla satulaa ja kärrynpenkkiä. Tiistaina joitakin hevosia pitäisi juosta Belgiassa, mutta nähtäväksi jää salliiko sää meidän tällä kertaa lähteä reissuun.