Sous le soleil

On aika upeaa kun on maaliskuun kahdeskymmeneskuudes päivä ja sitä kuvittelee elävänsä vähintäänkin toukokuun loppua. Säällä ja auringolla on kummallinen vaikutus ihmisen mieleen ja perspektiiviin tarkastella asioita. Tämän maan ilmasto on ollut mulle ihan ehdottomasti parasta mielen terapiaa.

Hiirijahdin välissä on hyvä levätä

Eilen Mauqaenchyn raveissa kilpaili montélähdössä ruotsalainen hevonen nimeltä Hot Star, satulassaan Ruotsin vuoden ykköskuski Åsa Svensson. Valjakko on tehnyt Ruotsissa tappiotonta jälkeä, mutta eilen oli valitettavasti laukkapäivä. Nostan kuitenkin hattua Åsalle joka hallitsi ranskalaisen voltin ja lähdön heti ensimmäisellä kerralla, kun omalla kohdalla se tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, vaikkakin jotakin harjoituskertoja on jo suotu. Åsa yöpyi täällä meidän luona ja tuli aamulla ennen lentoa tallille ratsastamaan. Ruotsalaisratsastajan reaktio oli kutakuinkin samanlainen kuten minun ja monen muun montévieralijan : " Apua, mä luulin osaavani edes jotain, ja nyt musta tuntuu että en edes ymmärrä montésta yhtään mitään! Tänne on pakko päästä takaisin oppimaan lisää!"Åsa oli mahtava uusi tuttavuus, ystävällinen ja jalat tiukasti maassa kulkeva ruotsalaisnainen. Ruotsin montéhistorian alusta alkaen mukana olleen ratsastajan, joka on ajanut urallaan yli sata voittoa, ei tarvitsisi lainkaan nöyristellä ansioitaan .

Keskustelimme lenkillä Philippen ja Åsan kanssa kuinka tämä laji vaatii sitkeyttä ja kestävyyttä. Kuten Philippe sanoi, että näin kauniina kevätpäivänä mukavalla hevosella ratsastaminen on kuin mielen ravintoa, mutta todellinen sitkeys testataan talviolosuhteissa, kylmässä viimassa ja sateessa kun lihaksiin koskee ja varpaat on jäässä, ja tekisi mieli vaan heittää ohjat tiskiin. Niin Suomen tytöt, me taidetaan sittenkin olla niitä todellisia montésankareita. Ranskalaiset jockeyt eivät edes osaa kuvitella miltä tuntuu päästellä kilpaa mittarissa kaksikymmentä viisi pakkasta, kaikki raajat jäätyneenä pullaavalla hevosella ja ajatella että tämän jälkeenkö kokovartalo amputoitavaksi? Ehkä meidän tyylinäytteet eivät täysin aina mene ranskalaisen oppikirjan mukaan, emmekä pomppaa kun vieterit vauhdissa hevosen selkään, mutta ranskalaiset eivät voi missään olosuhteissa tulla väittämään etteikö meiltä löytyisi tarpeeksi sisua tähän lajiin!

Muistoja Belgiasta :)

Toinen aamun keskustelun aihe liittyi Philippen erityisalaan, "erikoisiin hevosiin". Philippe kertoi kuinka tärkeää on oppia ratsastamaan hankalia hevosia jo ratsastajan montéuran alkutaipaleilla. Kerroin naureskellen Åsalle kuinka Philippen luona ainakaan tämä osa-alue ei jää puutteelliseksi ja kuinka välilä joutui irvistelemään ja jopa vähän pelkäämään, että pysyykö kyydissä tai pysähtyykö juna tällä kertaa. Seuraavan hevosen kohdalla päästiinkin suoraan asiaan. " Ota tämä seuraavaksi. Tämä tamma on hullu, mutta iskea suojia jalkaan niin katsotaan kuinka maisemat vaihtuu satulasta". Lämmityksen jälkeen ajattelin että tämähän on mitä mukavin hevonen. Siirryimme hiittiradalle ajamaan ensimmäisen hiitin. Matkan edetessä alkoi ratsastajan naama punottaa. Välillä mentiin ravia, välillä laukkaa ja välillä lennettiin ilmassa.Vaikka olimme pidentäneet lähtiessä jalustimia jouduin tosissani tekemään töitä että pysyisin satulassa.

Seuraavaksi siirryimme hiittisuoralle jossa totuus sitten viimeistäänkin valkeni. Täydestä vauhdista tallin kohdalla pam laukalle ja kamikaze hyppy ulos radalta. Hiittisuoran päässä tamma järjesti kääntyessä samanlaiset esitykset ja kun vihdoin päästiin punaiselle hiekalle, samanlainen temppu uloskäynnin kohdalla ja holtionta laukkaa vinossa, ylös, alas, sivulle ja kohtaus taas hiittisuoran päässä.Tilanteen todellista laatua on hankala kuvailla, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässä oli sellainen olo että mä en halua olla tämän hevosen selässä enää. Vielä kun oli tarkoitus kiristää sekkia, ja tamma sai sen riuhdottua irti kokonaan, jonka jälkeen oli enää mahdotonta saada sitä takaisin. " Allez, c'mon uudestaan" Philippe huusi, ja saatiin yksi suora hiljaisessa vauhdissa mentyä jotenkuten turvallisesti kunnes taas jälleen, hiittisuoran päässä tamma otti ohjat omiin käsiinsa ja pyöri kuin hyrrä holtittomasti ympäriinsä. Philippe onneksi pelasti tilanteen ja käski tulla alas satulasta ja vaihdoimme vauhdissa satulasta kärrynpenkkiin ja toisin päin. Philippellä tamma tietysti toimi pienen kurinpito oppitunnin jälkeen paremmin, ja itsellä oli puolestaan surkea luovuttaja olo, mutta jos totta puhutaan en olisi halunnut enää istua yhdenkään vedon verran tämän hevosen selässä. Hevosen nimi ei voisi kantajaansa paremmin kuvata " Tuulimylly".

Myönsin Philippelle, että mulla ei ole tarpeeksi rohkeutta ratsastaa tällä hetkellä tammaa ja että olin pahoillani siitä. Ajattelin, että vastauksena tulee jotain vähemmän mukavaa, koska Philippen oma motto taitaa kuulua, että satulaan takaisin vaikka hautakiven uhalla. Philippe kuitenkin tokaisi " Älä huoli, tämä on lehmä pahinta laatua ja on tosi vaarallista kun ne yrittää täydestä vauhdista ulos radalta. Kyllä sinäkin opit vielä ojentamaan tällaisia hevosia". Huokaisin helpotuksesta, mutta tässä taas pieni muistutus itselleni, että kuinka alkutaipaleilla tässä kaikessa vielä ollaan. Kuten Philippe aikaisemmin aamulla oli maininnut, kun hallitsee hankalat hevoset, osaa varmasti ratsastaa, varsinkin kun kohdalle sattuu joskus "normaali yksilö". Niinpä seuraava ratsu, Source- tamma, joka yleensä on "hieman" hermostunut ja painaa " vähän" vasemmalle ohjalle tuntui edelliseen verrattuna vähintäänkin BMW:ltä.

Viimeisten viikkojen aikana luonamme vieraili myös eräs nuori montéharjoittelija tyttö Ruotsista. Tyttö oli hyvin hoikka ja hentoinen, mutta sitäkin voimattomampi. Tämä herätti tallillamme kiihkeää keskustelua montéohjastajien fyysisestä kunnosta. Vaikka kyseinen tyttö oli hyvin herttainen ja ratsastanut Ruotsissa jo joitakin lähtöjä kilpaa piti Philippe välittömästi tytölle tiukan puhuttelun. Philippen mukaan hänet tulisi määrätä kilpailukunnottomaksi ja vaaralliseksi kanssakilpailijoilleen. Kukaan ei tarkoittanut tytölle mitään pahaa, mutta Philippen mielestä oli järkyttävää kuinka ratsastaja, joka ei hallitse tallin laiskinta hevosta kahden vedon ajan satulasta tai väsyy kahden kierroksen jälkeen hölkkälenkillä, on saanut ylipäätänsäkin ajoluvan. Kävimme kaikki yhdessä rakentavaa keskustelua niin kyseisen tytön kuin muidenkin ratsastajien lihaskunnosta ja harjoittelusta ennen kilpailemisen aloittamista. Tällä kertaa ei päästy hiomaan kyseisen ratsastajan tyyliä, mutta sitäkin enemmän kotiläksyjä Ruotsiin :).

Kotimatkalla juostaan junien kanssa kilpaa

Ranskassa valmentaja myöntää lisenssin oppilailleen ja on myös näin vastuussa, että oppilasratsastajalla on niin lähtötilanne kuin lihaskuntokin hallussa. Tällöin vain harvoissa tapauksissa radoille pääsee karkaamaan rapakuntoisia ratsastajia. Olen Philippen ja Fian kanssa täysin samaa mieltä asiasta, että Pohjoismaissakin montératsastajien kuntoa tulisi kontrolloida jollakin tasolla. Vaikka suurin osa ratsastajista ymmärtää lajin fyysisen rasittavuuden ja kunnon rakentamisen tärkeyden, välillä joukkoon tupsahtaa myös  tapauksia, joilla ei voimat riitä pidellä ohjille painavaa hevosta, saatikka kannatella itseään satulassa. Tällaiset kuntoaan yliarvioivat ratsastajat ovat sekä häiriöksi hevoselleen, mutta myös vaarallisia kanssakilpailijoille.  Esimerkiksi Englannissa amatöörilaukkaohjastajan lisenssin saamiseksi on läpäistävä kuntotesti, johon kuuluu juoksuosuus, sekä erillinen lihaskuntotesti kuntosalilla.

Thomas Levesque

Muuten tänne maaseudulle kuuluu sitä samaa. Päivät seuraa toisiaan, toisinaan kävelemme ja juoksemme Erican kanssa tallilta kotiin ja olemme ikuisuus dieetillä, johon kuuluu mm. jäätelö viisi kertaa viikossa :). Philippe on jaksanut muistuttaa viimeiset kaksi viikkoa kuinka iso takapuoli allekirjoittaneella on ja kuinka paljon sutjakammin sujuisi hevosen selkään hyppääminen jos en söisi koko ajan. Viime lauantaina pohdimme naapurin Thanguyin kanssa ( kyllä vain, se laittoman hyvännäköinen poika) hevosia ajellessa erilaisia laihdutusmetodeja. Thanguyin ongelma on se, että hän on venähntänyt vähän liian pitkäksi ja sen myötä oppilaslähtöihin painoa tulee satulaan aika lailla. Toisaalta saman keskustelun aikana selvisi, että vuoden ykkös oppilasjockey Thomas Levesque ratsastaa 69kg painolla ja hyvin näyttää hevoset kulkevan, vaikkakin sukunimikin avaa jonkin verran tietä menestykseen.




Kerroin sitten jälkikäteen Philippele, että olin saanut hyviä laihdutusvinkkejä Thanguyilta, johon Philippe tokaisi " Mutta Anna! Onko sulla päässä jotain vikaa? Luuletko sä oikeasti olevasi lihava!". Joo-o, en ehkä ennen mutta jostain syystä täällä on aina välillä alkanut tuntua, että muistutan vähintäänkin rantakalliolla makaavaa hyvin silakoita syönyttä saimaannorppaa.

Safe driving in Paris

Viikonloppuna pyörähdin taas Pariisissa ja voi tätä rakkautta kyseistä kaupunkia kohtaan. Mulle on taitanu muodostua pyhiksi perinteeksi lounaat ja kahvilakäynnit Chateletin kaupunginosassa. Alkujaan en jaksanut mennä koskaan RER-junalla pidemmälle, mutta nykyään, varsinkin sunnuntaisin kyseisestä kaupunginosasta löytyy kaikkea, kulttuuria, aukiolevia kauppoja, paljon kahviloita ja ravintoloita ja jos tekee mieli turistirysään, niin Champs Elyseelle kävelee hetkessä.Ja vielä ehdottomasti kaupungin parhaimmat jäätelöpaikat!

Kotimatkalla navigaattori oli päättänyt, että nyt on aika pienen maalaissightseeingin. Välillä loppui usko kotiinpaluusta kun ranskalainen naisääni ohjasi Poloa pitkin pieniä kinttupolkuja peltojen keskellä eikä tarkasta sijainnista ollut aina oikein tietoa. Toisaalta upena päivänä, kun ei ollut mihinkään kiire oli upeaa ajella ja ihastella mahtavia seutuja.

Toinen koti. Polo <3

Kuukauden päästä odota pieni lomamatka koti-Suomeen. Mahtavaa poiketa kotona, vaikka koti-ikävää ei ole täällä ehtinyt vielä potemaan. Harmittavasti Finlandia-ajo jää väliin, kun kutakuinkin koko muu väki tästä taloudesta matkaa silloin Helsinkiin,  jonkun on siis pidettävä täällä päässä putiikkia pystyssä. Onneksi Ypäjän paikallisravit korvaavat tietysti Finlandia ravien tunnelmat.
Siispä lomaa odotellessa, ja näin ilmoilla hemmoteltu tilaisi sitten Suomeenkin kaunista kevät säätä!