Torstaina aamulla seisoimme Philippen kanssa kävelykoneen edessä ja odotimme sen pysähtymistä, kun Philippe tokaisia yhtäkkiä " Mun ei pitäisi ehkä vielä kertoa sulle tätä, mutta sä ajat sitten sunnuntaina Belgiassa Taekwandolla kilpaa". " Ai ajanko??", " Joo, mutta nyt rauhtotut heti! Kaikki on ihan niinkuin normaalistikin! Arvasin että olis pitänyt kertoa vasta sunnuntai aamulla". Sain jotenkin pidettyä pokkani ennen kuin sain talutettua hevosen tallin taakse Philippen näköetäisyydeltä ja sitten aloin hyppiä tasajalkaan ja sain hädin tuskin peiteltyä hymyyn halvaantuneet kasvot kun palasin takaisin talliin. Iltapäivällä kotona oli pakko vielä käydä tarkistamassa lähtölistoilta, että oliko tämä nyt oikeasti totta.
Ei kilvanajoa ilman kärsimystä kuuluu kuitenkin Philippen valmennusfilosofia.Illalla kun väsyneenä vein viimeisiä yöhevosia ulos Philippe tuli luokseni kymmenen litran kauraämpärin kanssa ja tokaisi " Seuraavaksi viet tämän hiittisuoran päähän laitumelle ja kävelet sieltä kotiin. Se tekee oikein hyvää sun painolle". Selvä. Erica lähti onneksi kävelyseuraksi, ja vaikka matka ei ole kuin noin kolmekilometriä pellon reunaa, tuntuu se pitkän päivän päätteeksi ihan tarpeeksi rankalta urheilusuoritukselta.
Illalla keskusteltiin Erican kanssa siitä, että Philippellä pitäisi olla sauna omassa talossaan, jotta voisi hikoilla kiloja pois. Erica kysyi sitten Philippeltä, että eikös tämä olisikin hyvä idea, hankkia sauna tänne. " Ei! Parempi juosta muoviin kääriytyneenä ja hikoilla." Ahaa.Tätä seurasi jatkokysymys minulta, että käyttikö Philippe itse mahdollisesti kyseistä metodia " En, koska jalkoihini alkaa koskea". Niinpä tietysti. Itse puolestani jouduin seuraavana aamuna juoksemaan edellisiltana kävellyn matkan tallille.Kolme päivää ennen starttia seurasi siis normaalin ratsastamisen ja töiden päälle aamuinilloin ekstra kuntoliikuntaa ja ruokavaliona salaattia, jugurttia ja rahkaa.Paino saatiin startti päiväksi fiksattua niin, että varusteineen päästiin alle 60kg, mikä on Belgiassa minimipaino ( jossain tapauksissa 65kg). Belgiassa ravilähdöissä on sen verran pienet rahasummat kyseessä, että painolla ei ehkä sinänsä ei tällä kertaa olisi ollut niin kilon päälle väliä, mutta tämä taisi olla Philippeltä pieni koettelemus sitä varten jos joskus tulevaisuudessa tulen Ranskassa ajamaan kilpaa.. En tiedä millaisia käytäntöjä muilla valmentajilla on apprentis jockeylleen, mutta Philippe on kuulemma aina ollut kilpailupainosta hyvin hyvin tarkka. Nyt viimeistään tiedän ettei se ole vain villi legenda :)
Itse starttiaamu oli jälleen yhtä kaaosta, mikä ei yhtään helpottanut omaa paniikkitilaani. Aamulla tuttuun tapaan patikoiden sumussa peltoja pitkin tallille. Kaikki sujui niin kauan hyvin kun minä ja ranskalaiskollegani hoidimme aamurutiineja, mutta Philippen ilmestyessä paikalle kaikelta järjestykseltä katosi taas pohja. Philippen oli tarkoitus lähteä kahden hevosen kanssa Reimsiin raveihin ja minun Belgiaan Taekwandon ja kahden hevosen x ja x kanssa, jotka olivat saapuneet edellisiltana tallille Caenista raveista, eikä kukaan tiennyt edes kumpi hevosista oli kumpi. Philippe oli kuitenkin päättänyt että halusi ajaa hiittiä molemmilla ja katsoa kumman lähettää Belgiaan koska ei halunnutkaan, että sinne lähdetään myös trailerin kanssa. Niinpä pikaisesti hevosia valjaisiin ja radalle. Philippen mukaan lähtevien hevosten varusteet piti laittaa kasata ja laittaa kaikki kilpailevat hevoset kuntoon, mutta siinä välissä Philippen mielestä oli myös tärkeää juosta edestakas käveletyskoneen välillä ja tarhoilla ja kerrata kuinka ainut asia joka tuli muistaa oli tehdä hyvä startti, kertomatta kuitenkaan mitään yhtään mistää käytännön asioista. Voitte vain kuvitella paniikkiasteen kasvamista pitkin aamua kun kello juoksi eteenpäin ja oma lähtöaika läheni.Juoksin ympäri tallia ja lääniä etsimässä hevosia, valjaita, satuloita, pineteleitä ja valmistelin ennätystahtiin hevosen toisensa jälkeen starttikuntoon.Kun sain vihdoinkin oman lastin pakattua hevosautoon, istuin auton rattiin ja käänsin radion nupit kaakkoon tuntui kun olisin vihdoin saapunut rauhan tyyssijaan.Itse raveissa kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin itse loputulosta lukuunottamatta. Taekwando ei ollut oikein kurvijuoksu tuulella vaan hyppäsi ensimmäiseen kurviin a) lämmityksessä b) pruuvissa numero 1 sekä pruuvissa numero 2 c) ensimmäisen kerran etukarteeseen tultaessa lähdössä b) toisen kerran etukaarteeseen tultaessa. Starttitilanteessa en ensimmäisellä lähtöyrityksellä ymmärtänyt mistään mitään. Kuuluttajat, ratsastajat ja lankamiehet huuteltivat kaikki flaamiksi ja koitin vain pysyä joukon perässä. Kahdella ensimmäisellä lähtöyrityksellä pääsin yllättävän hyvin matkaan, mutta tietystikin se kolmas hyväksytty epäonnistui täysin. Ei tällä ehkä lopputuloksen kannalta olisi ollut niin väliä, mutta Philippe olisi saattanut kuristaa jockeykokelaan jos olisi nähnyt surkea lähtöni. Tästä viisastuneena olen nyt päättänyt panostaa siihen, että jotenkin oppisin lähtemään sutjakasti ranskalaisesta voltista. Erityisesti, koska Philippe tuntuu näkevän punaista kyseisestä asiasta.
Huonosta lopputuloksesta huolimatta oli mahtavaa päästä taas kilparadalle ja jos ei muuta hyvää suorituksesta löydy, niin ainakin viimeistään nyt huomasin että omalla kohdallani jonkinlaista kunnon kasvua on tapahtunut. Startti tuntui olleen ohi hujauksessa ja lähdön jälkeen tuntui että olisi voinut ajaa vielä pari lähtöä lisää. Ja ehkä mahdollisella seuraavalla kilpailukerrallla jää kaikki turha jännittäminen pois, kun tietää jo vähän kuinka kaikki käytännön asiat toimii. Takwando ei ole ehkä raviratojen partaveitsi, mutta mahtavan kylmähermoinen opetusmestari.
 |
| Thank You Love " Knee Killer" ei pääse kanssani lenkille enää ratsain |
Belgian raviurheilun tapahtumia voi seurata täältä :
www.trotting.be
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti