Vähän parempi Normipäivä.

Anders Best tarhassa

Huumorintajun on oltava kohdillaan jos valmentaja nimeltä Anders Lindqvist antaa omakasvatti varsalleen nimekseen "Anders Best". Yksivuotias Anders oli tänään kolmatta kertaa kärryt perässä ja vaikka kärryjen kokonaispaino oli valehtelematta kaksisataa kiloa, maisemat vaihtui siitä huolimatta mukavan nopeasti. Näin rohkeita ja viisaita lapsia haluan jatkossakin opettaa! Ei herpaantunut keskittymiskyky roska-autoista tai linnan pirupatsaista ja ravi kävi. Tämän päiväinen oli kenraaliharjoitus lauantaita varten kun herra Lufti Kolgini tulee katsomaan onko Andersin parhaassa nimensä veroista ainesta.

Luulin, että tänään olis se päivä kun mikään ei mene putkeen mutta menipä sittenkin. Pomo tuli aamulla ajamasta SJ's Photolaista ongelmien saattelemaa kultapoikaani ja ylisti maastataivaisiin miten mahtava Joel oli ollut hiitissä. Ylistys jatkui läpi päivän ja tästä päästiin siihen, että maanantaina hevospakuun pakataan huutava oripoika vaaleanpunaisissa pinteleissä ja lähdetään kohti Etelä-Ranskaa, Agenia katsomaan liitääkö kavio samaan malliin. Ja tiistaina väsyttää.

Huomiset koelähtöohjuksetkaan ei hölkänneet hullummasti ja hienointa oli kun yhteistyössä keksimme kengitysratkaisun kaksivuotiaan passini lihasongelmista johtuvaan raviongelmaan. Ihmeellisistä asioista sitä ihminen saattaa repiä onnenhetkiä. Luulin myös, että hevosiin kiintyminen ja sen suurempi tunteilu edesmenneen Chester Kempin jälkeen olisi kutakuinkin mahdotonta, mutta täällä kaksi passihevosta saa välillä sydämen muljahtelemaan niinkuin olisi ihastunut johonkin ihan oikeaan ihmispoikaan. Ja voi sitä onnea kun viikon savikuurin tai arnikoinnin jälkeen jalat on sulat kun varsalla ja hampaat ei kalise kun taputellaan vähän selkää.

Huomenna on hevoskylässä koelähtöhulinat ja pääsen taas leikisti ajamaan kilpaa. Täytyy toivoa, että parinpäivän takaiselta ratsastustunnilta jäi jotain mieleen ja hepalla jalat menisi ravia.

Jotta kenellekään ei tulisi sellaista käsitystä, että en tee täällä muuta kun vietän aikaa hevosten kanssa, syön, nukun ja kirjoitan tätä blogia, niin saanen ilmoittaa että huomenna töiden jälkeen Pariisi kutsuu! Tosin ehkä Vincennesin merkeissä. Sunnuntaina on vapaata, jolloin juna lähtee myös Pariisiin tai ehkä käyn tutkimusmatkalla jossain pienessä lähikylässä. On verra, à bientôt!

Vincennes