Ks. Bordeaux itään ja viistosti etelään |
http://maps.google.com/maps?q=google+maps&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&sa=N&hl=fi&tab=wl
http://www.cheval-francais.eu/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=45
Huomenna aamulla kello kuusi ollaan sitten matkalla etelään. Matkaa 721 km ja ennakkosuunnitelmista poiketen joudun itse rattivastuuseen. Onneksi australialinen pariskunta lähtee matkaseuraksi ja ajoavuksi. Jännittää ehkä enemmän että saanko koskaan kallisarvoista lastia perille kun se että miten itse startti menee. Tällä kertaa tehdään taas lämmitykset selästä käsin, mahtavaa päästä ratsastamaan Joel lintusta taas uudelle radalle muka jockeynä.
Tässä työssä varjopuolena, tai miten sen nyt ottaa, on se ettei oikeastaan ole mahdollista tehdä minkäänlaisia lukkoonlyötyjä vapaa-ajan suunnitelmia. Toisaalta tämä on erinomaista vaihtelua ainaiseen kalenteri-elämääni. Perjantaina en koskaan mennyt Pariisin, koska en yksinkertaisesti jaksanut. Sen sijaan juotiin parit lasit viiniä kollegoiden kanssa, jonka jälkeen loppu illan opiskelin ranskaa, eli luin elleä ja marie clairea. Eilen illalla Pariisissa sen sijaan join uutta lempi juomaani. Voisiko olla parempaa kun punaviini coktail Pariisissa.
Kirjoitin äsken juuri pitkään, hartaasti ja yksityiskohtaisesti perjantai aamun koelähtöravien kommelluksista, mutta onnistuin yhdellä peliliikkeellä poistamaan kaiken ja olen niin ärsyyntynyt tietotekniikan toimimuuteen, että kirjoitan näistä kokemuksista uudestaan ehkä ensi viikolla pidemmän version. Tiivistettynä, istuin satulassa, tai seisoin kutakuinkin kolme tuntia perjantai aamun päivänä, laukkasin tyylipuhdasta kiitolaukkaa rukkasena nivardien ja kumppaneiden ohi Grosboisin paikallisyleisön edessä, sain toisen mahdollisuuden ja onnistuin, mutta mahdollinen läpäisty koelähtö hylättiin koska ravasin pois pelipaikalta edellisestä kokeesta vieläkin nolona, ja tulimme hylätyiksi koska en jäänyt esittäytymään esittelyrinkiin ja kuuntelemaan tuloksia. Tosin kukaan ei edes ollut muistanut mainita tästä käytännöstä. Onneksi pomo totusi itkukurkussa olevalle groomille, että " ei se mitään, olen mies joka on varustettu suurella kärsivällisyydellä. Ja sitä paitsi, sun hevonen on nin tyhmä että hyvä ettette saaneet koetta läpi, niin pääsette harjoittelemaan uudestaan." Rypesin perjantain itsesäälissä, kunnes taas asettelin asiat realistiseen valoon. Nimittäin a) kukaan mukaan tallin hevosista ei läpäissyt perjantaina koelähtöä b) syy sille miksi Tituksen kanssa niin innokkaasti yritetään montékoelähtöä on se, että kärrykoelähdöissä villivarsa on potkinut kärryt ja kuskin mennessään eikä ole muutenkaan tallissa se hevonen jonka kärryille juostaan kilpaa.
Mutta huomenna aller-go etelän matkalle silmäteräni kanssa. Onneksi tiistaina olen vapaalla, koska kotiutuminen tulee tapahtumaan aamuyön paremmalla puolella. Ehkä illalla saisin aikaiseksi käydä viereisessä keskiaikaisessa kaupungissa ja vähän ostoksilla. Ensi viikosta tulee hauskaa. Tiistaina lähtee yksi työntekijä Ruotsiin hevosten kanssa, keskviikkona pomo ja vaimo lomalle Ruotsiin, lapsilla on taas juhlat ja viikonloppuna Panu poikkeaa reilireitillään. Toivotaan että sillä aikaa kun olen etelässä loppuisi tämä kaksi päivää kestänyt Suomen kesä Pariisissa.