Kaikki (hyvä) loppuu aikanaan

 
Niinkuin esimerkiksi kesäloma. Ja se, että pian on taas aika todistaa se, että Volkswagen Polon ominaisuuksiin kuuuluu kyky muuntautua tarpeen vaatiessa tilavaksi muuttopakettiautoksi.

Kuten kaikki hevosalan työntekijät aina rehvastelevat, että "lomaa en ole pitänyt sitten ainakaan kolmeen vuoteen", niin en minäkään. Yleensä se ei pidä paikkaansa, kuten ei omallanikaan kohdalla. Ehkä siitä on kuitenkin jopa neljä vuotta kun olisin viikon antanut luvan itselleni olla tekemättä yhtään mitään. Viime keväänä vietin kylläkin  aktiiviloma Suomessa ja Pohjoismaissa. Loma kesti neljä päivää ja käsitti 6 eri lentoa, jotka oli pitänyt varata kaikki niin, että lentokentällä tuli olla kello viisi aamulla ja tietysti kaikki parin kolmen tunnin välilaskuilla, että halvemmalla pääsisi. Aktiivilomat ovat siitä kuitenkin positiivisia, että paluu arkeen sujuu helposti kun on vielä sama draivi päällä kun lähtiessä. Eikä ainakaan ole ehtinyt laiskistua.

Ihanat ( ja ehkä ainoat) naiset rannalla

Oloneuvos lomalaisen loman koho kohta oli matkustaa 350 km pohjoiseen entiseen tukikohtaani Chamanttiin.Enkä olisi rentouttavampaa lomakohdetta voinut valita. Oli mahtavaa nähdä kaikkia vanhoja ystäviä ja tuttuja.
Nukkuminen aamuisin, grillijuhlat, elämäni ensimmäinen nuuska-kokeilu, se että kuitenkin saa ne polvet verille ja päiväretki Ranskan Puuhamaahan on kaikki mitä 25-vuotias nuori nainen voi lomaltaa toivoa. Kiitos teille kaikille ihanille, erityisesti Aronsson tallin toiminnanjohtajalle Sadulle ;).

Puuhamaassa

Muotibloggarit

Näin kotiin palun jälkeen on kuitenkin ehtinyt iskeä lomalta paluu stressi. Henkinen tukeni täällä, Veera, lähti viime torstaina takaisin kotiin, Suomeen. Näin ollen kuukausia kestänyt taistelu siitä, mikä on (suomalaisen) naisen asema Ranskassa jatkuu tästä edes päin yhden sotilaan voimin. Lisäksi huomenna on taas seuraavan lomalaisen aika lähteä huilaamaan, mikä tietää jälleen henkilökunta vajetta.

Kuten alkuun vihjailin on tällekin etapille kuitenkin tulossa päätös. Niin ihanan kamala kesä alkaa pian olla takana päin. Kaikesta huolimatta écurie Groussard on antanut kaikkea sitä mitä olen siltä tullutkin hakemaan. Kilpailemaan on päässyt välillä enemmän kuin jaksaa.Joskus on tultu itku kurkussa kotiin ja kuunneltu tiukkoja palopuheita omista mokista.Mutta aina kuitenkin on saanut uuden mahdollisuuden.Helpolla ei ole päässyt, mutta kokemus on ollut hieno ja koulu sen verran ankara, että kovapäisemmällekin on varmasti jäänyt paljon oppeja käteen. Ja vaikka heikkoja hetkiä on ollut paljon, uskaltaisin vannoa, että syksyllä luentosalissa aika on jo ehtinyt kultaamaan muistot ja piirtelen tippalinssissä heppojen kuvia ruutuvihkoihin.

Chateau-Gontier

Niin ja niistä viimeisistä kilpailutuloksista! Saanen ylpeänä kertoa ajaneeni ensimmäisen kärrylähtöni Ranskan lipun alla. Musta " rinosaurus" Ubiesolo oli täydellinen kilpakumppani ja alun pienen epäröinnin jälkeen tsempattiin viimeisille rahasijoille. Tätä ennen oltiin käyty hakemassa montélähdöistä pari "ei-mitään"-sijoitusta ja yksi viikon ajokielto. Sen verran vain sanon, että ranskalaiset ravikilpailutuomarit, ainakin eräällä raviradalla, ovat epäoikeudenmukaisia kotiinpäin pelureita. Minkä saatoin ehkä ilmaista myös asianomaisille vähän tuohtuneimmin sanan kääntein.Ja ehkä myös siksi taisi tulla vähän pidempi huili vaihtoaitioon. Mutta nyt kun asia on jo unohdettu, niin ei siitä sen enempää. Paitsi sen verran, että kyse oli sentään varmasta voitosta ja ulkomaalaisten systemaattisesta syrjinnästä. :)

Veera & Attila <3

Näissä tunnelmissa huomenna takaisin keskelle kaaosta. Jos alkaa ahdistaa, niin täytyy pitää mielessä viisaampien, eli iskän, sanonnat, kuten " kuukauden kestää vaikka aidan seipäänä". Ajatuksia vie varmasti muualle myös se, että on jännittävää palata takaisin Suomeen "koulunpenkille". Aina joskus on kuitenkin elämässä tehtäviä niitä järkiperäisikin valintoja.
 Mutta sanonpahan itseni sanoneen,  että kun kandin paperi on kourassa,
 I'll be back!