Työmatkailua Belgiaan

Pacific North hiittisuoralla

Viime lauantaina, monen mutkan kautta istuin taas hevosauton ratissa kilpamatkalla Belgiaan. Mikään ei tälläkään kertaa ollut mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Philippen piti nimittäin alunperin itse ratsastaa Belgiassa, Tongeren raviradalla "Thebaide" nimistä tammaa. Päivää aikaisemmin Philippe kuitenkin muisti, että oli lupautunut samalle iltapäivälle ohjastamaan Amiensin raviradalle ja mahdollisesti myös illalla Metallican konserttiin Stade de Francelle. Näin ollen oli muutettava suunnitelmaa.

Thebaide kotikarsinassa

 Päiväni alkoi loistavasti, kun musersin karsinanovea sulkiessa sormeni suureksi ja siniseksi. Kun karavaani kahden hevosen kuormalla oli saatu tien päälle, ensimmäisellä tankkausreissulla hevosauto ei suostunut puoleentoista tuntiin käynnistymään. Matkalla kävin viemässä yhden hevosen Philippen ystävän tallille ja lopulta, melkoisen myöhässä, pääsin perille Belgiaan Philippen äidin luokse. Ennen lähtöä Francine Masschaele pyysi, että olisin vienyt vielä yhden oriin laitumelle. Naisten olemassaolon ihanuuden juuri ymmärtänyt nelivuotias Uberino päättikin juosta tervehtimään naapurilaitumen tammaa ja varsaa ja sain ylimääräisen puolituntia juosta kyseisen nuoren miehen  perässä.

Yleensäkin raviradalle pääseminen lopulta tuntui jotenkin epäuskottavalta. Olin varma, että päivä päättyy vielä siihen että tyttöä viedään viisi kierrosta kiitolaukkaa Philippen kotiyleisön edessä. Olimme muutamaa päivää aikaisemmin käyneet Philippen ja Francinen kanssa hiittaamassa hevosia kyseselle radalla ja Thebaide ei montéhiitissa ollut se päivän ravivarma.

Pacific North kuivattelee pesun jälkeen

Päivä sai kuitenkin yllättävän käänteen, kuin viimeiset kolme lähtöään laukannut vihainen-Thebaide yllätti toden teolla kolmossijalla. Odotin koko startin ajan, että milloinkohan tämä laukkaa ja olin melkoisen häkeltynyt kun maalipaalulla ei näkynyt kuin kaksi kilpakumppania horisontissa ( tai oikeastaan aika paljon lähempänä). Saanen mainita, että myöskään itse Eric Raffin tai Frank Nivard eivät ole yltäneet tammalla 5.sijaa korkeammalle, ja tässä yhteydessä ei sovi tarkastella niinkään millaisissa olosuhteissa nämä lähdöt on ajettu.

Vaikka mielessäni juhlin mitallisijaani shamppanja virraten, oli sunnuntaina taas palattava arkeen. Aamulla autoin Philippen äidin tallilla aamutoimissa ja kävin ratsastamassa pari hevosta, ennen kuin oli  taas lähdettävä ravireissulle, tällä kertaa Ranskan puolelle Arrasin raviradalle komean Succes D'Arin kanssa. Tämäkään matka ei sujunut aivan vihellellen. Navigaattori alkoi elää matkalla omaa elämäänsä ja Mr. Masschaelin puhelin karttapalvelu ajattivat jos jonkin kerran harhaa ennen määränpään löytämistä. Soitin jo lähes kiukusta itkien Fialle, etten ikinä löydä sinne raveihin, kun yhtäkkiä kuin tyhjästä edessäni oli kyltti " Hippodrome".

Succes nappasi niin ikään nurmiradalla kolmossijan omistajansa Manu Segoulin kanssa amatöörilähdössä. Raveihin olivat saapuneet myös suomalaisvahvistukset Eeva ja Tuija, jotka olivat torstaina saapuneet Ranskaan aktiivihevoslomalle.Eeva ja Tuija olivat tutustumassa Ranskan raviurheilun sekä meidän tallimme saloihin tiistai-iltapäivään saakka. Ja eihän tähän kaikkeen voi muuta kuin ihastua :)

Oiellet de Phens & Up Chancen Gm

Viikonloppuna olisi jälleen tiedossa työvaihto Belgiaan. Philippe innostui niin meidän menestyksestä Thebaiden kanssa, joten lauantaina palaamme tamman kanssa rikospaikalle. Sunnuntaina ratsastan puolestaan Waregemin raviradalle Belgiassa ns. avoimessa montélähdössä " Pacific North"-nimistä ruunaa ( jonka korvat esiintyvät useissa otoksissa tämän blogi-kirjoituksen yhteydessä). Pacific on kunnossa ollessaan rehti menijä, jonka ennätys hipoo kolmeatoista ja tilille on kertynyt lähes 200.000 voittosummaa. Pieniä voitto-odotuksiakian saattaa olla ilmassa, mikäli hengitys-ongelmat eivät vaivaa. Lisäksi kapuloita rattaisiin saattaa lyödä molemmissa lähdöissä samasta voltista lähtevä  belgialainen cowboy, joka on ottanut tehtäväkseen osaltani keilamatsin ottamisen, jossei lähtötilanteessa niin viimeistään ensimmäisessä kaarteessa.

Belgiassa ei sääntöjen suhteen olla turhan tarkkoja, ja yleensä joku saa tippua kärryiltä ( tahi satulasta)  ennenkuin kilpailukieltoa irtoaa. Naureskelimme Philippen kanssa, että myöskään painorajojen suhteen ei ole olemassa varsinaista logiikkaa, Mlle A. Heikkinen on ratsastanut ( vapaiden painojen lisäksi) 65 kilolla, 60 kilolla, lauantaina 65 kilolla ja sunnuntaina 55 kiloisena, eikä keskusjärjestössäkään tiedetty että mistä tämä johtuu. Harmi että Philippe onnistui laskemaan tuota sunnuntain kilomäärää, tällä kertaa viikonlopun ohjelmaan ei siis tule kuulumaan Belgian kuuluja ranskalaisia ja suklaata!




 Tour d' Avennes á la celle