 |
| Maailman komein norjalainen, Gary Victor |
Lauantai-aamuna käänsin auton nokan jälleen kohti Belgiaa. Philippen äidillä oli Tongeren ravi-illassa kolme hevosta startilla. Illan saldona oli Oillet de Phensin kolmossija kärrylähdössä, yksi ei mitään mainittavaa ja Thebaiden nelossija montelähdössä. Tamma oli kehittynyt viikossa ihan huikeasti ja en valehtele jos sanon, että lähtö olisi ollut meidän heiniä jos en olisi missannut starttia. Hitaalle lähtijälle liian tiukka käännös ja varmistelut, että pysytään ravilla antoivat vähän liikaa etumatkaa kavereille. Sain Philippe äidiltä mokastani pienen puhuttelun, " Muista aina että hyvä startti on jo puoli lähtöä!", Francine Masschaele korosti. Se on kyllä täysin totta joka sana. Jatkossa aijon hioa siis parempaa kyynärpää taktiikkaa lähtötilanteessa.
Sunnuntaina-aamuna olin suunnitellut tarkkaan hyvää lähtötaktiikkaa, jota ei koskaan sitten sinä päivänä ainakaan tarvinnut ottaa käyttöön. Waregemin ravirata, jossa kahden hevosen oli tarkoitus kilpailla sijaitsee melkein Ranskan ja Belgian rajalla. Niinpä Philippen äiti otti hevoset kyytiin hevosautoon ja minä hyppäsin henkilöauton kyytiin, jotta minun ei olisi tarvinnut enää illalla koukata hakemaan autoa kotiin. Sain suurpiirteiset suulliset ajo-ohjeet sekä navigaattorin mukaan, joiden avulla minun oli tarkoitus löytää perille määränpäähän. Navigaattori laahusti kuitenkin jostain syystä viitisen kilometriä reittiä jäljessä ja niinpä päätin vaientaa ärsyttävän naisäänen, painoin kaasua ja mietin itsevarmasti " kyllähän mä sinne ihan helposti löydän ilmankin, kohti Brysseliä!".
Ensimmäinen moka tapahtui kun ajoin vahingossa kymmenisen kilometriä ohi käännöksestä ( josta olisi ollut raviradalle noin 30km), soitin Philippen äidille ja tapahtui jokin väärinymmärrys joka vei minut takaisin Brysseliin. Kun Brysselin keskustan kyltit alkoivat uhkaavasti lähestyä, kurvasin huoltoasemalle kysymään ajo-ohjeita. Huoltoaseman poika neuvoi vain ajamaan suoraan kohti " Luik"- nimistä paikkaa ja n.40km jälkeen katselemaan "Waregem-"- kylttejä. Kuulostaa aivan liian helpolta, eikö?Siispä Fian Volvon nokka kohti "Luikkia" ja kovaa. Neljänkymmenen viiden kilometrin jälkeen aloin epäillä sijaintiani, koska ohitse vilissyt huoltoasema oli erehdyttävästi muistuttanut sitä jossa olin alkutaipaleella käynyt tankkaamassa. Siispä taas soitto Madame Masschaelille, " Siis missä päin sä olet? Luik? Se on flaamiksi " Liège! Se kaupunki joka on ihan meidän naapurissa, tee äkkiä u-käännös!". Olin siis sadan kilometrin päässä määränpäästä ja starttiin oli aikaa tunti ja viisitoista minuuttia.
 |
| Waregem |
Olisin halunnut jäädä siihen paikkaan istumaan ja itkemään, mutta jotenkin kasasin itseni ja lähdin minua sijaistavan jockey-pojan kanssa tuomariston puheille. Pieni toivo eli vielä siinä vaiheessa, mutta kymmenisen minuutin odottelun jälkeen sain viimeisen "ei-käy-liian-myöhäistä"-tuomion tuomaristolta. Tämän kuultuani kysyin jockey-pojalta, missä on lähin veski sijaitsi.Miesten pukuhuoneen vessanpytyllä en enää voinut mitään, vaan annoin pettymyksen kyynelten virrata.
Kun olin aikani nyyhkyttänyt lukitun vessanoven takana keräsin itseni ja noloudekseni huomasin että ystävällinen jockey oli kokoajan odottanut minua oven ulkopuolella. Oli enää myöhäistä yritellä peitellä mitään, ja tunsin itseni todelliseksi idiootiksi, kun toinen joutui vielä viisi minuutia ennen omaa starttiaan lohduttelemaan itse päivänsä pilannutta sankaria.
 |
| Lähtöhuumaa huhtikuulta |
Kotimatka sujui onneksi kuitenkin hyvin. Matkalla vaihdettiin kuulumisia muilta raviradoilta ja kahden laukkatuloksen lisäksi talliimme oli tullut voitto norjalaisen Gary Victorin ja Quentinin kanssa sekä kakkosija Rico del Solilla toisella raviradalla kärrylähdössä. Illalla kävimme juhlistamassa tätä vielä olueilla ja onnekseni minäkin sain surkeasta päivästäni leikkimielisen " miten sun startti menikään tänään, anna" kuittailuin lisäksi ihan aitoa myötätuntoakin.
Minkälaisia papereita tarvitaan vielä lisäksi Ranskan valtion ja raviurheilun keskusjärjestön osalta oppilaslisenssin hankitaan on liian pitkä tarina kerrottavaksi. Kaiken piti olla jo kunnossa, kunnes maanantai aamupäivä sai taas niin surullisia juonenkäänteitä paperibyrokratian osalta, että tarinan päähenkilö joutui vielä vähän itkeskelemään hevosaitauksen katoksen nurkassa. Onneksi tarhassa ollut ainut hevonen Éolienne-Tuulimylly tarjosi mitä parhainta terapiaa, vaikka hetkellä jolloin päätin pyydystää tamman tarhasta suunnittelin lähinnä itsemurhaa. Philippe huusi vielä tallinsuulta " pidennä nyt edes vielä jalustimia, jos et muista niin, se on ihan kaistapää". Kuitenkin kun joutui keskittymään jokaisella lihas- ja aistisolulla hevoseen, omat murheet unohtuivat ja tammakin oli tällä kertaa suhteellisen asiallisessa mielentilassa.
Ja sitten vielä pikaisesti siitä ihme dieetistä! Vihdoinkin, kuukausien taistelujen ja epätoivoisten hetkien jälkeen olen saavuttanut ihannepainoni ( jota en tosin tässä yhteydessä aio paljastaa). Ne joiden mielessä pyörii tällä hetkellä vähintäänkin anoreksia tai bulimia- epäilyjä tai porkkanan kuvia, voivat viimeistään seuraavien kappaleen lopussa rauhoittua. Hoikistumiseen ei sittenkään tarvita karppaamista tai itsensä nälkiinnyttämistä tai mikä pahinta, totaalikieltäytymistä jäätelöstä ja muista ihmisarvoisen elämän herkuista!Kuten useat terveysartikkelit kertovat, kaikki lähtee kunnollisesta aamiaisesta. Ja itseasissa ( kuten ystävältäni Katrilta olen oppinut) mahdollisuuksien salliessa aamupaloja kannattaa syödä itseasiassa kaksi. Monta kuukautta täällä sujui urhoollisesti taistellessa tallille joka aamu tuotavien tuoreiden croisanntien ja suklaacroisanttien houkutuksia vastaan.Ssitä vastoin raahasin kaupasta näkkäreitä, jotka maun perusteella olisi voinut myös korvata pahvin palasilla sekä rasvattomia jugurtteja, joiden makua ja koostumusta en enää halua edes muistella. Tämä aika on nyt ohi, ja aloitan aamuni paljon onnellisempana oikean ranskalaisen aamiasen ansiosta. Ja kuten jo mainitsin sitä paremmin jaksaa jos tämän aamiaisen ehtii toistamaan kahdesti aamun aikana.
Lounasaikaan on yleensä niin nälkä, että on pakko syödä niin paljon kuin jaksaa ja vielä kun on jo ihan täynnä niin kaiken päälle on saatava jotain hyvää, mikä tarkoittaa yleensä jäätelöä, suklaavaukkaita tai muutamaa lusikallista nutellaa suoraan purkista. Joskus tasapainotan jälkiruoka osuutta syömällä vain salaattia, mutta se tarkoittaa myös sitä että silloin ensiksi mainittua voi syödä enemmän.
Ihmedieetin kiellettyiksi tai vain pakon edessä syötäviksi ruoiksi olen päättänyt patongin ja muun vaalean leivän, karkit, suklaan, sipsit sekä ranskalaiset. Joskus, kuten raveissa ei ole kuitenkaan usein muuta tarjolla kuin patonkeja ja vain patonkeja, jolloin on pakko tehdä kompromisseja jos ei halua kuolla nälkään tai kantaa hedelmäkoria mukanaan.
Ihmedieetillä on siis suotavaa myös syödä hedelmiä, ja parhaimpina päivinä ravimatkoillakin saattaa kulua vain viinirypäleitä, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Aamun ja päivän herkuttelun vastapainoksi olen yrittänyt vähentää iltojen sohvasyöntiä ja illallisella pyrin siihen ettei lautseni muistuttaisi enää rekkamiehen annosta. Illallisen voi myös hyvin korvata parilla lasillisella punaviiniä ja puolella litralla jäätelöä. Sitä paitsi jäätelö on terveellistä, koska se sisältää D-vitamiinia joka vahvistaa luita. Ettäs tiedätte.
Toivottavasti nämä neuvot tuovat helpotusta muidenkin kuin omaan elämääni. Ja ihan totta, vaikka olen kärvistellyt jos jonkinlaisista greippidieeteistä herkkulakkoihin ja syönyt viikon salaattia, ei ole ikinä syntynyt sellaista tulosta kun nyt. Kun yllä kerrottuun ruokavalioon lisätään vielä vähän säännöllistä liikuntaa, niin takaan kilojen karisemisen ja nopean rantakunnon kesälle 2012!
.JPG)
. Déferré postérieur = 
. Déferré antérieur = 
. Ferré = 
.
